Novelli. Perustuu tositapahtumiin.
Kaikki mitä tarvittiin oli vain yksi isku päähän. Burke tiputti taskulampun nopeasti takaisin maahan, mistä hän sen ottikin. Hän ei tiennyt, että tästä alkaisi vuosia kestävä mysteeri ja tutkimus, kuka tappoi Jonbenét Ramseyn?
Koko Ramseyn perhe oli kokoontunut viettämään joulua yhdessä. Patsey, eli perheen äiti, oli siivonnut koko talon kellarista ullakolle puti puhtaaksi. John, perheen isä, oli katsomassa televisiota ja neuvottelemassa puhelimessa eri bisnesmiesten kanssa, kun Jonbenét syöksyi isoveljensä Burken kanssa alakertaan.
Jonbenétillä oli yhä päällään mekko, mitä oli käyttänyt edellisen päivän missikisoissa. Kuitenkaan Jonbenét ei erityisemmin välittänyt näistä kisoista, ne olivat enemmän Patseyn harrastus. Joka tapauksessa Jonbénet oli voittanut jo monia lasten kauneuskilpailuja ja tullut sitä kautta kuuluisaksi.
“Lopeta Burke!” Jonbenét huudahtaa samalla kun lyö isoveljeään takaisin. Tällaista kinastelua pidetään normaalina sisarusten välillä, joten Patsey ja John eivät erityisemmin reagoineet lastensa asiaan.
Burken äkkinäisiä vihanpurkauksia oli alkanut tapahtumaan yhä useammin, mutta nekin vain liitettiin lapsien väliseen kinasteluun. Sekin kerta, kun Jonbenétia lyötiin pesäpallomailalla ohimoon.
Iltapalaksi Burke oli vaatinut ananasta jogurtissa, minkä Patsey mielellään valmisti.
Burke oli väsynyt ja ehkä hieman ärtynyt, kun kuuli Jonbenétin askeleet tulevan keittiöön. “Mitä haluut? Mee pois!” Burke tiuskaisi, kun näki Jonbenétin haahuilevan ananas-jogurtti kulhonsa vieressä. “Lyön sua!” oli viimeiset sanat, ennen kuin Jonbenét kikatellen nappasi palan ananasta Burken kulhosta ja lähti pinkomaan pois. Burke unohti kulhon kokonaan ja lähti samalla sekunnilla jahtaamaan Jonbenétiä.
Burkelle riitti. Pikkusiskonsa oli ärsyttänyt taas liikaa ja hän halusi kostaa. Jonbenét juoksi veljeään karkuun kellariin ja Burke tuli heti perässä. He juoksivat ohi hienon junaradan, jossa oli paljon erilaisia ohjattavia junia.
Kaikki tapahtui hetkessä, ilman että Burke kerkesi ajatella mitään. Hän nappasi mustan johdon maasta ja heitti sen pikkusiskonsa kaulan ympärille, yrittäen saada ananaspalat ulos. Jonbenét rimpuili ja kiljui, ja yritti lyödä veljeään samalla ja Burkea rupesi ärsyttämään tämä yhä enemmän. Ananaspalat eivät myöskään näyttäneet millään tulevan ylös vaikka kuinka yritti kiristää johdolla. “Lopeta Burke!” Jonbenét jatkoi kiljumistaan kun Burke heittikin johdon pois.
Burke ei tiedä mikä häneen meni, mutta tiesi että häntä yhä ärsytti aivan suunnattomasti. Hän nappasi palan junaradasta ja löi tällä pikkusiskoaan kylkeen. “Lopeta jo!” Jonbenét jatkoi itku kurkussa pidellen kipeää kohtaa, mihin veljensä oli lyönyt. “Sattuu!” Jonbenét alkoi kiljumaan yhä kovempaa. “Oo jo hiljaa!” Burke huudahti. “Kerron kyllä isille ja äidille!” Jonbenét vastasi ja lähti juoksemaan kohti kellarin uloskäyntiä.
Viimeinen asia, mitä Burke halusi oli että heidän vanhempansa saisivat tietää. Hän ei halua edes kuvitella minkälaiset kotiarestit tulisivat, kun he nyt saisivat tietää että hän taas oli satuttanut pikkusiskoaan. Burke oli ottanut painavan taskulampun pöydältä ja heilautti sitä. Ääni ei ollut kova, mitä siitä tuli mutta sitäkin kauheampi ääni. Burke kuuli kuinka jotain rusahti kun taskulamppu osui Jonbenétin takaraivoon. Nopeasti tuli aivan hiljaista. Taskulamppu ja Jonbenét kummatkin tippuivat maahan ja mitään itkua tai kiljumista ei kuulunut ollenkaan. Burkea vähän kauhistutti, koska hänen vanhempansa nyt ainakin suuttuisivat, koska sen kerran kun Burke oli lyönyt pesäpallomailalla siskoaan ja tämä oli pyörtynyt niin hän sai ainakin viikon kotiarestin.
“Mitä täällä tapahtuu?” mumisi John kun tämä unisena asteli kellariin, missä Burke seisoi melkein yhtä elottomana kuin Jonbenét makasi. Burke ei sanonut mitään kun John kauhistuneena käveli tyttärensä luokse. Kummatkin olivat aivan hiljaa ja John aavisti että tilanne oli todella paha. Hetken päästä Patsey myös saapui kellariin ja kyykistyi Jonbenétin viereen.
Burke ei oikeastaan muista kunnolla mitään illasta. John vei hänet heti nukkumaan ja kertoi että mitä kävisikään - Burke ei tiennyt mitään. Burke oli nukkumassa. Burke ei joudu vaikeuksiin, jos ei tiedä mitään. Joten Burke ei tiennyt mitään.
Burke oli shokissa, koska tajusi tilanteet vakavuuden. Mutta se oli vahinko? Mutta hän kuitenkin joutuisi vaikeuksiin jos tiesi mitään.
Alkoi Patsyn ja Johnin suunnitelma tyttärensä kuoleman peittämiseksi. He voisivat menettää toisen lapsensa ja joutua pahoihin vaikeuksiin, jos viranomaiset saisivat tietää mitä oli käynyt. Jotain oli tehtävä ja jotain että kukaan ei ikinä saisi selville mitä oikeasti oli tehty.
Patsey kirjoitti lunnaskirjeen, jossa hänen tyttärestään vaadittiin rahoja. Samalla John vei taskulampun ja johdon niin kauas, niin hyvään piiloon että itsekin unohtaisi missä ne olisivat. Kohta he soittaisivat hätänumeroon kun huomaisivat tyttärensä olevan kidnapattu. John löytäisi lopuksi Jonbenétin kuitenkin kellarista kuolleena, kun viranomaiset ovat paikalla. Tällöin hän voisi kantaa tyttärensä ruumiin kellarista poliiseille välittämättä, että hänen ja perheen dna:ta löytyy Jonbenétistä.
Burke oli nukkumassa koko illan. Perhe ei edes huomannut, että Jonbenét oli kadonnut. Vanhemmat eivät huomanneet tai kuulleet mitään. Joku oli kirjoittanut lunnaskirjeen Jonbenétistä ja jättänyt sen eteiseen. Joku oli kidnapannut heidän tyttärensä ja vaati rahaa. Lopulta Jonbenét oli kuitenkin tapettu heidän kellariin. Joku oli murtautunut kellarin ikkunan kautta. Burke ei tiennyt mitään. Patsy ei tiennyt mitään. John ei tiennyt mitään. Ja tutkijatkaan tähän päivään mennessä eivät tiedä, mitä oikeasti oli tapahtunut.
Tutkimuksia perheen, epäiltyjen ja monien eri tahojen kanssa on tehty satoja vuosien mittaan. Monia eri haastatteluja, monia eri teorioita ja vieläkään ei ole saatu syyllistä kiinni. Monia ihmisiä yhä ihmetyttää kymmeniä vuosia kestänyt mysteeri, kuka tappoi Jonbenét Ramseyn?
Lähde: The case of: JonBenét Ramsey Documentary (2016)
Kaikki mitä tarvittiin oli vain yksi isku päähän. Burke tiputti taskulampun nopeasti takaisin maahan, mistä hän sen ottikin. Hän ei tiennyt, että tästä alkaisi vuosia kestävä mysteeri ja tutkimus, kuka tappoi Jonbenét Ramseyn?
Koko Ramseyn perhe oli kokoontunut viettämään joulua yhdessä. Patsey, eli perheen äiti, oli siivonnut koko talon kellarista ullakolle puti puhtaaksi. John, perheen isä, oli katsomassa televisiota ja neuvottelemassa puhelimessa eri bisnesmiesten kanssa, kun Jonbenét syöksyi isoveljensä Burken kanssa alakertaan.
Jonbenétillä oli yhä päällään mekko, mitä oli käyttänyt edellisen päivän missikisoissa. Kuitenkaan Jonbenét ei erityisemmin välittänyt näistä kisoista, ne olivat enemmän Patseyn harrastus. Joka tapauksessa Jonbénet oli voittanut jo monia lasten kauneuskilpailuja ja tullut sitä kautta kuuluisaksi.
“Lopeta Burke!” Jonbenét huudahtaa samalla kun lyö isoveljeään takaisin. Tällaista kinastelua pidetään normaalina sisarusten välillä, joten Patsey ja John eivät erityisemmin reagoineet lastensa asiaan.
Burken äkkinäisiä vihanpurkauksia oli alkanut tapahtumaan yhä useammin, mutta nekin vain liitettiin lapsien väliseen kinasteluun. Sekin kerta, kun Jonbenétia lyötiin pesäpallomailalla ohimoon.
Iltapalaksi Burke oli vaatinut ananasta jogurtissa, minkä Patsey mielellään valmisti.
Burke oli väsynyt ja ehkä hieman ärtynyt, kun kuuli Jonbenétin askeleet tulevan keittiöön. “Mitä haluut? Mee pois!” Burke tiuskaisi, kun näki Jonbenétin haahuilevan ananas-jogurtti kulhonsa vieressä. “Lyön sua!” oli viimeiset sanat, ennen kuin Jonbenét kikatellen nappasi palan ananasta Burken kulhosta ja lähti pinkomaan pois. Burke unohti kulhon kokonaan ja lähti samalla sekunnilla jahtaamaan Jonbenétiä.
Burkelle riitti. Pikkusiskonsa oli ärsyttänyt taas liikaa ja hän halusi kostaa. Jonbenét juoksi veljeään karkuun kellariin ja Burke tuli heti perässä. He juoksivat ohi hienon junaradan, jossa oli paljon erilaisia ohjattavia junia.
Kaikki tapahtui hetkessä, ilman että Burke kerkesi ajatella mitään. Hän nappasi mustan johdon maasta ja heitti sen pikkusiskonsa kaulan ympärille, yrittäen saada ananaspalat ulos. Jonbenét rimpuili ja kiljui, ja yritti lyödä veljeään samalla ja Burkea rupesi ärsyttämään tämä yhä enemmän. Ananaspalat eivät myöskään näyttäneet millään tulevan ylös vaikka kuinka yritti kiristää johdolla. “Lopeta Burke!” Jonbenét jatkoi kiljumistaan kun Burke heittikin johdon pois.
Burke ei tiedä mikä häneen meni, mutta tiesi että häntä yhä ärsytti aivan suunnattomasti. Hän nappasi palan junaradasta ja löi tällä pikkusiskoaan kylkeen. “Lopeta jo!” Jonbenét jatkoi itku kurkussa pidellen kipeää kohtaa, mihin veljensä oli lyönyt. “Sattuu!” Jonbenét alkoi kiljumaan yhä kovempaa. “Oo jo hiljaa!” Burke huudahti. “Kerron kyllä isille ja äidille!” Jonbenét vastasi ja lähti juoksemaan kohti kellarin uloskäyntiä.
Viimeinen asia, mitä Burke halusi oli että heidän vanhempansa saisivat tietää. Hän ei halua edes kuvitella minkälaiset kotiarestit tulisivat, kun he nyt saisivat tietää että hän taas oli satuttanut pikkusiskoaan. Burke oli ottanut painavan taskulampun pöydältä ja heilautti sitä. Ääni ei ollut kova, mitä siitä tuli mutta sitäkin kauheampi ääni. Burke kuuli kuinka jotain rusahti kun taskulamppu osui Jonbenétin takaraivoon. Nopeasti tuli aivan hiljaista. Taskulamppu ja Jonbenét kummatkin tippuivat maahan ja mitään itkua tai kiljumista ei kuulunut ollenkaan. Burkea vähän kauhistutti, koska hänen vanhempansa nyt ainakin suuttuisivat, koska sen kerran kun Burke oli lyönyt pesäpallomailalla siskoaan ja tämä oli pyörtynyt niin hän sai ainakin viikon kotiarestin.
“Mitä täällä tapahtuu?” mumisi John kun tämä unisena asteli kellariin, missä Burke seisoi melkein yhtä elottomana kuin Jonbenét makasi. Burke ei sanonut mitään kun John kauhistuneena käveli tyttärensä luokse. Kummatkin olivat aivan hiljaa ja John aavisti että tilanne oli todella paha. Hetken päästä Patsey myös saapui kellariin ja kyykistyi Jonbenétin viereen.
Burke ei oikeastaan muista kunnolla mitään illasta. John vei hänet heti nukkumaan ja kertoi että mitä kävisikään - Burke ei tiennyt mitään. Burke oli nukkumassa. Burke ei joudu vaikeuksiin, jos ei tiedä mitään. Joten Burke ei tiennyt mitään.
Burke oli shokissa, koska tajusi tilanteet vakavuuden. Mutta se oli vahinko? Mutta hän kuitenkin joutuisi vaikeuksiin jos tiesi mitään.
Alkoi Patsyn ja Johnin suunnitelma tyttärensä kuoleman peittämiseksi. He voisivat menettää toisen lapsensa ja joutua pahoihin vaikeuksiin, jos viranomaiset saisivat tietää mitä oli käynyt. Jotain oli tehtävä ja jotain että kukaan ei ikinä saisi selville mitä oikeasti oli tehty.
Patsey kirjoitti lunnaskirjeen, jossa hänen tyttärestään vaadittiin rahoja. Samalla John vei taskulampun ja johdon niin kauas, niin hyvään piiloon että itsekin unohtaisi missä ne olisivat. Kohta he soittaisivat hätänumeroon kun huomaisivat tyttärensä olevan kidnapattu. John löytäisi lopuksi Jonbenétin kuitenkin kellarista kuolleena, kun viranomaiset ovat paikalla. Tällöin hän voisi kantaa tyttärensä ruumiin kellarista poliiseille välittämättä, että hänen ja perheen dna:ta löytyy Jonbenétistä.
Burke oli nukkumassa koko illan. Perhe ei edes huomannut, että Jonbenét oli kadonnut. Vanhemmat eivät huomanneet tai kuulleet mitään. Joku oli kirjoittanut lunnaskirjeen Jonbenétistä ja jättänyt sen eteiseen. Joku oli kidnapannut heidän tyttärensä ja vaati rahaa. Lopulta Jonbenét oli kuitenkin tapettu heidän kellariin. Joku oli murtautunut kellarin ikkunan kautta. Burke ei tiennyt mitään. Patsy ei tiennyt mitään. John ei tiennyt mitään. Ja tutkijatkaan tähän päivään mennessä eivät tiedä, mitä oikeasti oli tapahtunut.
Tutkimuksia perheen, epäiltyjen ja monien eri tahojen kanssa on tehty satoja vuosien mittaan. Monia eri haastatteluja, monia eri teorioita ja vieläkään ei ole saatu syyllistä kiinni. Monia ihmisiä yhä ihmetyttää kymmeniä vuosia kestänyt mysteeri, kuka tappoi Jonbenét Ramseyn?
Lähde: The case of: JonBenét Ramsey Documentary (2016)
E. I.
Kommentit
Lähetä kommentti