Kuva: Erin Keskitalo Arvoisa juhlaväki, rehtori, opettajat ja koulun muu henkilökunta sekä tietenkin syksyn 2022 tuoreet ylioppilaat. Minulla on suuri kunnia olla puhumassa tänään teille Leppävaaran lukion ylioppilasjuhlassa. Niin muuten myös äidin äitini piti aikanaan puheen omassa ylioppilasjuhlassaan. Aivan ensimmäiseksi haluan onnitella kaikkia tämän syksyn ylioppilaita. Olemme tehneet valtavan työn, joka palkitaan tänään. Ollaan siis itsestämme ylpeitä. Itselleni ainakin tämä on valtavan tärkeä päivä, koska tieni ylioppilaaksi ei ole ollenkaan ollut itsestäänselvyys. Muistellaan nyt hieman, millainen oli meidän lukiotaipaleemme Leppävaaran lukiossa. Melkein 3,5 vuotta sitten aloitimme lukion alkuperäisissä Leppävaaran lukion tiloissa. Edessämme olivat tällöin heti jo ensimmäiset haasteet: sisäilmaongelmainen koulu ja tietenkin tässä vaiheessa meille täysin uusi ja tuntematon lukio-opiskelu. Samaan aikaan oli myös aika alkaa solmimaan uusia ystävyyssuhteita, kun suurimmalla osalla
Monet mittaavat omaa aktiivisuuttaan urheilukellolla tai sykemittarilla, mukaan lukien minä. Minun omassa äly- ja urheilukellossani on kolme aktiivisuusympyrää, jotka pitäisi päivän aikana saada täyteen. Monesti päivän lopussa harmittaa, kun rinkulat eivät olekaan täynnä ja menettää viikon putken, missä on saanut kaikki ympyrät täyteen päivittäin. Onneksi rinkuloiden tavoitemäärät saa säätää itse, jotta niihin voi laittaa itselle realistiset tavoitteet. Urheilukelloni ei myöskään ihan ymmärrä, että en voi esimerkiksi kokeen aikana yhtäkkiä nousta ja jaloitella, vaikka kello kuinka monta kertaa sanoo, että sen aika olisi nyt. Laitteen odotuksia ja neuvoja ei voi siis ihan aina täysin noudattaa. Johanna Malinen toteaakin kolumnissaan “Mittaamme hyvinvointiamme, vaikka jatkuva suorittaminen on monelle petollista” (Yle uutiset, 12.12.2019), kuinka nykyteknologian avulla kehosta voi mitata todella monia asioita. Nykypäivänä urheilukelloista ja sykemittareista näkee oman askelmäärän,