Arvoisa rehtori, opettajat, kaikki juhlavieraat, sekä me päivän tähdet, ylioppilaat. Olemme koko lukiomme ajan haaveilleet tästä päivästä, olemme halunneet nähdä miten tämä matka loppuu ja uusi elämänvaihe alkaa. Nyt kun se hetki viimein saapui, sitä on vaikea uskoa, koska samaan aikaan tuntuisi vain turvalliselta pysyä tässä hetkessä ja olla miettimättä tulevaa. Elämä ei kuitenkaan perustu siihen, missä on turvallista olla, vaan siihen, mihin haluaa lopulta päätyä, minkä eteen on valmis tekemään töitä ja mistä todella nauttii. Jokainen meistä toimii oman elämänsä kirjailijana. Tämä hetki on vain yhden luvun loppu, ja meillä on varmasti edessä vielä monia jännittäviä, seikkailuntäyteisiä ja onnellisia lukuja. Pystymme vaikuttamaan siihen, mihin lähdemme nyt suuntaamaan elämää, mutta ikinä ei voi varmasti tietää, mitä seuraava luku tuo tullessaan. On siis tärkeää, että suhtaudumme elämään avoimin mielin ja otamme vastaan sen mitä tulee. Emme voi myöskään vaikuttaa siihen, kuinka m...
Kaikkia jännittävät yo-kirjoitukset , ja se on ymmärrettävää. Siellä kuitenkin testataan kaikkea lukion aikana oppimaamme. Itsekin pelkäsin kirjoituksia ja etenkin sitä, että koetilanne itsessään olisi niin ahdistava, että menisin ihan lukkoon. Mutta syksyllä mennessäni ensimmäistä kertaa kirjoituksiin se ei ollutkaan ihan odottamaani. Minulla oli sellainen kuva, että kirjoitukset ovat tietynlainen viimeinen koitos. Opettajat olivat kyllä kertoneet, että aineita voi kirjoittaa uudestaan vielä valmistumisen jälkeenkin, mutta mielestäni se kuulosti typerältä. Nyt pitäisi osata ihan kaikki tai elämäni olisi pilalla. Pelkäsin kokeita sekä ihan salissa olemista. Englannin prelikin oli mennyt huonommin , kuin olisin ikinä odottanut. Olen aina ollut hyvä englannissa, joten en odottanut huonoa tulosta. Aloitin lukemisen noin kuukauden ennen kirjoituksia, vaikka olin lupaillut itselleni, että lukisin jo kesällä. Kirjoitin ruotsin ja englannin, joihin minulla oli mole...