Siirry pääsisältöön

Tekstit

Katson kun aallot törmäävät

Katson kun aallot törmäävät, rikkoutuvan rantaan
Kaikki heidän vihansa katoavat valtameren lattialle
Katson taivasta niin sinistä, aurinko paistaa niin kirkas
Levittäen lämpöä ja onnea sen sokeuttavalla valolla
Pitkät ruohonterät heiluvat hellävaraisessa tuulessa
Tanssiminen kaiken rytmissä on niin helppoa
Katso ylös puihin, jotka kuuntelevat lintujen laulua
Linnut laulavat helposti ilman sanoja
Täällä istun pidellen polvia rinnallani
Luonnon katselu ja kuuleminen parhaimmillaan
Ajattelen, miten luonto voi saada kaiken niin oikein
Kun saamme luonnon oppitunnit poistuvat meidän mielestämme
Säilytämme vihaamme, annamme onnemme lipua
Tehden selviytymisestä hankalamman päivä päivältä
Olemme unohtaneet pienet asiat, jotka merkitsevät paljon
Kuten nauru, vapaus ja jonkun rakastava kosketus
Jos vain voisin saada ihmiset pysähtymään, katsomaan ja kuuntelemaan luontoa
Me kaikki voisimme istua onnellisesti ja maailmamme ei olisi niin heikko
Toisten olemassaolo, harmoniassa voisimme kaikki selv…
Uusimmat tekstit

”Se on vain yksi pullo”

Hiilidioksidi päästöt kasvavat edelleen nopeasti. Sitä on ilmakehässä jo niin paljon, että puiden kasvatus ei pelasta meitä. Kirahvit menivät juuri jonon jatkoksi uhanalaisten lajien listalle ja antarktiksella toiseksi suurin pingviiniyhdyskunta on katoamassa. Meillä on viisi vuotta aikaa toimia, muuten olemme lopun alun partaalla.

Surullisinta koko asiassa on ihmisten suhtautuminen siihen. Edelleenkään suuri prosenttiosuus ihmisistä ei edes usko ilmastonmuutoksen olemassaoloon. Toiset, jotka taas asian ymmärtävät, ajattelevat, että heidän teoillaan ei ole mitään merkitystä. Tämä ajattelutapa on ehkä myrkyllisin kaikista. Jos 7 miljardia ihmistä ajattelee, että ei heidän valinnoillaan kuitenkaan ole merkitystä ja se on vain yksi muovinen pullo, niin olemme tuhoon tuomittuja.

Kun meidän isovanhempamme ja vanhempamme kuolevat vanhuuteen, meidän lapsemme ja lapsiemme lapset kuolevat luultavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin vaaroihin. Onko se, se tulevaisuus sekä maailma, jonka haluamm…

Ruotsin ja historian opintomatka Uppsalan

Leppävaaran lukiolla on tapana matkustaa Uppsalaan opiskelemaan historiaa ja ruotsia. Kurssi on RUB 6 ja Hi 5 yhdistelmä. Lähdimme matkalle aikaisin aamulla keskiviikkona 8.5 ja ensimmäinen päivä oli antoisa mutta raskas, johtuen yleisestä väsymyksestä ja kävelystä.

Olemme nähneet aivan mielettömiä nähtävyyksiä, kuten Tuomiokirkko, johon on haudattu muun muassa Kaarle Kustaa ja Carl von Linné. Lisäksi vierailimme Uppsalan yliopistossa, Uppsalan linnassa sekä Linnén puutarhassa. Carl von Linné on tunnettu ruotsalainen kasvitieteilijä, joka asui Uppsalassa.

Vaikka keskiviikkopäivä oli täynnä ohjelmaa niin omaakin aikaa löytyi esimerkiksi shoppailulle.

Torstaina 9.5 kävimme eräällä Uppsalan lukiolla (Rosendalsgymnasiet), jossa tutustuimme paikallisiin oppilaisiin ja koulurakennukseen. Saimme kuulla koulusta sekä heidän lukio-opiskeluistaan. Söimme myös koululla lounaan, joka oli paljon parempi kuin meidän omassa koulussamme Lepuskissa.

Tämän jälkeen suuntasimme kohti vanhaa…

Opintomatka Shanghaihin, Kiinaan 2019

Lukiomme opiskelijat tekivät jo toistamiseen opintomatkan ystävyyskouluumme Shanghaissa huhtikuussa 2019. Vierailu kesti viikon verran ja opiskelijat majhoittuivat paikallisten opiskelijoiden perheissä. Alla opiskelijoiden kokemuksia vierailusta.
Olimme innoissamme Kiinan matkasta. Odotimme isäntäperheiden tapaamista ja uusia kokemuksia. Isäntäperheiden elämäntavat ja koti jännitti vähän, mutta kaikki paljastui positiivisiksi yllätyksiksi. Perheiden kodit ovat pieniä, koska asuminen on hyvin kallista. Kaikki perheet olivat todella vieraanvaraisia ja halusivat tietää suomalaisesta kulttuurista. Koulurakennus on hyvin suuri ja rakennuksia on monia. Luhangin koulu on ympäröity porteilla ja sisääntulossa odottaa vartijoita. Urheilumahdollisuuksia on paljon. On urheilukenttä ja koripallokenttiä. oppilaat olivat hyvin innoissaan tulostamme ja tulivat tervehtimään meitä riemuiten. Koulussa aistii selvästi hierarkian ja opettajia kunnioitetaan todella paljon. Oppilaat kumartavat opettajalleen t…

Kertomuksia

Leppävaaran lukion blogi julkaisee opiskelijoiden kirjoittamia kertomuksia. Nyt blogista löytyy kolme uutta novellia.

Elämän juhla pohtii muistisairaan vanhuksen mielen toimintaa.

Jonbenétin kuolema perustuu karmiviin mutta edelleen epäselvii todellisiin tapahtumiin.

“Viemäriin ajautunut ihmisen jänneluu. Ei verta.”  kertoo jännittävän tarinan, joka tositapahtumana aiheuttaisi valtavan skandaalin.








“Viemäriin ajautunut ihmisen jänneluu. Ei verta.”

Novelli

“Autttakkaaaaaaa!!!!!” huusi nainen parvekkeelta. Ruskeatukkainen nuori nainen taisteli vanhemman naisen kanssa, joka piti käsiään nuoren naisen kurkulla. Kummatkin huusivat täyttä kurkkua. Parin minuutin vaarallisen taistelun jälkeen vanhempi nainen riuhtaisi nuorukaisen sisälle ja paiskasi oven lukkoon. Viereisen talon kaksoset seurasivat tapahtumia neuvottomina. Yht’äkkiä kummankin naisen ruumis lensi parvekkeen ikkunaan voimalla, mutta lasiin ei tullut säröäkään. Vallitsi syvä hiljaisuus. Kaksoset riensivät kertomaan tapahtumista isovanhemmilleen, jotka pitivät heistä huolen, mutta he olivat päiväunilla. Eivätkä lapset uskaltaneet herättää kärttyisiä vanhuksia. Apua ei saatu.

Seuraavana päivänä talonmies tuli kotiin ja kertoi vaimolleen ja kaksosille, kuinka taloyhtiön putkisto oli mennyt tukkoon. Putken oli tukkinut ihmisen jänneluu. Poliisit soitettiin tutkimaan tilannetta, naapureita puhuteltiin ja kaksoset yrittivät selittää isovanhemmilleen, mitä olivat nähneet, mut…

Elämän juhla

Nimettömänä pysyttelevän kirjoittajan novelli tutkii muistisairaan vanhuksen tajuntaa.

Ihmisiä tulvi sisään, kaikki tulivat koskemaan minua käsillään, taputtamaan mahani toista puolta ja katsoivat minun suuntaani. Kuulin ääniä, mutta en oikein saanut äänistä mitään selvää. Tunsin liikkeet ympärilläni, näin kasvot, mutta en tunnistanut sielua. Äänet kovenivat, tunsin tilan tiivistyvän, sillä tunsin tilan lämmön nousun. Tunsin ihmisten kerääntyvän lähemmäs ja lähemmäs toisiaan. Istuin vain paikallani. Tunsin kevyen lämmön valtaavan huoneen. Tunsin rakkaani käden kädessäni, Toivo oli lähelläni. Tiesin olevani turvassa, hätää ei ollut. Äänet ympärilläni alkoivat sointua yhteen samaan melodiaan. Hieroin kädellä silmiäni. Nostin katsettani ja näin ilmassa leijuvan ympyrän muotoisen asian. Ympyrässä havaitsin numeron  - yhdeksänkymmentä.

- Hurraa, hurraa! - huusi juhlaväki.
- Emilia näyttää erittäin hätääntyneeltä ja hämmentyneeltä. Olivatko näin isot juhlat kuitenkin liikaa?
- Älä huoli Maria.…