Leppävaaran Lukio

  Arvoisa rehtori, opettajat, kaikki juhlavieraat, sekä me päivän tähdet, ylioppilaat. Olemme koko lukiomme ajan haaveilleet tästä päivästä, olemme halunneet nähdä miten tämä matka loppuu ja uusi elämänvaihe alkaa. Nyt kun se hetki viimein saapui, sitä on vaikea uskoa, koska samaan aikaan tuntuisi vain turvalliselta pysyä tässä hetkessä ja olla miettimättä tulevaa. Elämä ei kuitenkaan perustu siihen, missä on turvallista olla, vaan siihen, mihin haluaa lopulta päätyä, minkä eteen on valmis tekemään töitä ja mistä todella nauttii. Jokainen meistä toimii oman elämänsä kirjailijana. Tämä hetki on vain yhden luvun loppu, ja meillä on varmasti edessä vielä monia jännittäviä, seikkailuntäyteisiä ja onnellisia lukuja. Pystymme vaikuttamaan siihen, mihin lähdemme nyt suuntaamaan elämää, mutta ikinä ei voi varmasti tietää, mitä seuraava luku tuo tullessaan. On siis tärkeää, että suhtaudumme elämään avoimin mielin ja otamme vastaan sen mitä tulee. Emme voi myöskään vaikuttaa siihen, kuinka m...

  Kaikkia jännittävät yo-kirjoitukset , ja se on ymmärrettävää. Siellä kuitenkin testataan kaikkea lukion aikana oppimaamme. Itsekin pelkäsin kirjoituksia ja etenkin sitä, että koetilanne itsessään olisi niin ahdistava, että menisin ihan lukkoon. Mutta syksyllä mennessäni ensimmäistä kertaa kirjoituksiin se ei ollutkaan ihan odottamaani.   Minulla oli sellainen kuva, että kirjoitukset ovat tietynlainen viimeinen koitos. Opettajat olivat kyllä kertoneet, että aineita voi kirjoittaa uudestaan vielä valmistumisen jälkeenkin, mutta mielestäni se kuulosti typerältä. Nyt pitäisi osata ihan kaikki tai elämäni olisi pilalla. Pelkäsin kokeita sekä ihan salissa olemista. Englannin prelikin oli mennyt huonommin , kuin olisin ikinä odottanut. Olen aina ollut hyvä englannissa, joten en odottanut huonoa tulosta. Aloitin lukemisen noin kuukauden ennen kirjoituksia, vaikka olin lupaillut itselleni, että lukisin jo kesällä. Kirjoitin ruotsin ja englannin, joihin minulla oli mole...

On aina ikävää, kun kirjastokortti katoaa jonnekin tai ei ole mielekästä raahautua Sellon kirjastoon asti lainaamaan lähikirjastosta löytymätöntä kirjaa. Ja sitten kuukauden kuluttua ilmestyy lasku palautuksen myöhästymisestä, koska lainauksen ajankohta on päässyt unohtumaan. Tilanne on kuitenkin muuttunut paljon viime vuosina. Enää kirjoja ei tarvitse ostaa lähikaupasta tai lainata kirjastosta, vaan jopa professorit hankkivat ja säilyttävät suuria määriä kirjoja digitaalisessa muodossa päästäkseen niihin käsiksi milloin vain. Esimerkiksi Play-kaupassa on osio digitaalisille kirjoille, joita voi ostaa ja lukea omalla laitteella. Aivan kuin DVD-levyistä on siirrytty Netflixin kaltaisiin suoratoistopalveluihin kätevyyden vuoksi, voi nyt niin ikään lukea mitä vain kirjaa suoraan internetistä.   Tätä myötä myös verkkoromaanit eli vain digitaalisessa muodossa olevat kirjat ovat tulleet suosituksi. Niitä voi lukea monilla alustoilla. Ne ovat hyviä myös siinä mielessä, että ne voivat eh...

  On hetkiä, jotka pysäyttävät. Auringonlasku on yksi niistä. Taivas on täynnä erilaisia värejä ja maailma hohtaa ympärillä. Auringonlaskun näkymää ei voi ennustaa, joskus se hohtaa täytenä kultana, toisinaan pinkkinä, oranssina tai violettina. Ne eivät koskaan näytä samalta, mikä tuo jännitystä. Auringonlaskun aikana alkaa miettimään elämän tärkeimpiä asioita. Auringonlaskut muistuttavat siitä, että vaikka jokin loppuu, se ei välttämättä ole huono asia. Se voi olla kaunista, rauhallista ja antaa tilaa uudelle. Auringonlaskua katsoessani tunnen kiitollisuutta. Siinä hetkessä on helppo miettiä, mitä päivä on tuonut tullessaan. Mielestäni maailma on kauneimmillaan auringonlaskun aikaan. Kun aurinko alkaa painua horisonttiin ja valo katoaa, tuntuu kuin maailma hidastuisi hetkeksi. Otan mielelläni kuvia auringonlaskuista. Kuvista tulee aina erilaisia, mikä on siistiä. Mutta vaikka kuva olisi kuinka hyvä, se ei koskaan päihitä sitä, että näkisi auringonlaskun omin silmin.  Syysloma...

  Muistan edelleen , kun sain ensimmäisen kerran kuulla eläinrääkkäyksestä ja niistä kamalista asioista , mitä eläimille tehdään. Se mullisti aiemmat ajatukseni ja oletukseni , sekä rakkauteni eläimiä kohtaan kasvoi sen myötä. Siitä lähtien olen pohtinut etenkin kysymystä, miksi eläimet joutuvat kärsimään asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa.  Eläimet ovat aina olleet perheessämme arvostettuja. Pienestä pitäen unelmani oli saada oma koira. Koiran saamisen jälkeen ei ole ollut kysymystäkään siitä , onko hän perheenjäsen vai ei.   Olen kuitenkin aina ollut sekasyöjä, enkä ole sitä sen enempää ajatellut. Vasta viime vuosina olen alkanut ajattelemaan asiaa ja sitä , kuinka ristiriitaista lihansyönti on arvojeni kanssa. Eläinten kokema kipu raastaa sydäntäni , kun ajattelen sitä, minkä vuoksi olen alkanut tehdä enemmän valintoja esimerkiksi lihan syömisen suhteen. Haluan elää niin, että eläinten kärsimystä olisi vähemmän. Eläinten oikeudet eivät ole vain aktivisti...

    Kello soi 7.30 aamulla. Takana on palauttavat yhdeksän tunnin yöunet. Silmäni ovat edelleen puoliksi unessa. Päästyäni ylös kello oli jo paljon. Kouluun tuli kiire. Kiireisenä pakkailen luistelukassia, johon piti tunkea myös koulutavarat. Kassi painoi paljon. Nopeasti juomapullosta kiinni ja jääkylmää vettä sinne. Aamupala reippaasti syöty ja lähtö koittikin jo.   Koulussa ehdin olla vain kaksi tuntia. Kaksi tuntia menivät opiskelun ja kavereiden kanssa juttelemisen parissa. Tuntien välissä oli ruokailu. Piti syödä kunnolla, että jaksaa heti painaa kovaa treeneissä. Tunnit menivät nopeasti ohi , ja olikin aika lähteä koulusta treeneihin. Minulla olisi ollut vielä kaksi oppituntia, mutta urheilijana ei ehdi kaikkeen.   Treeneihin saapuessani joukkuekaverit olivat jo kopissa juttelemassa kuulumisia. Liityin reippaasti mukaan. Nämä hetket ovat hymyä nostavia asioita. Lähdimme joukkueena tekemään alkulämmittelyä ennen kahden tunnin jäätä. Alkulämmittelyssä...