Leppävaaran Lukio

Katson kun aallot törmäävät, rikkoutuvan rantaan Kaikki heidän vihansa katoavat valtameren lattialle Katson taivasta niin sinistä, aurinko paistaa niin kirkas Levittäen lämpöä ja onnea sen sokeuttavalla valolla Pitkät ruohonterät heiluvat hellävaraisessa tuulessa Tanssiminen kaiken rytmissä on niin helppoa Katso ylös puihin, jotka kuuntelevat lintujen laulua Linnut laulavat helposti ilman sanoja Täällä istun pidellen polvia rinnallani Luonnon katselu ja kuuleminen parhaimmillaan Ajattelen, miten luonto voi saada kaiken niin oikein Kun saamme luonnon oppitunnit poistuvat meidän mielestämme Säilytämme vihaamme, annamme onnemme lipua Tehden selviytymisestä hankalamman päivä päivältä Olemme unohtaneet pienet asiat, jotka merkitsevät paljon Kuten nauru, vapaus ja jonkun rakastava kosketus Jos vain voisin saada ihmiset pysähtymään, katsomaan ja kuuntelemaan luontoa Me kaikki voisimme istua onnellisesti ja maailmamme ei olisi niin heikko Toisten olemassaolo, harmoniassa v

Hiilidioksidi päästöt kasvavat edelleen nopeasti. Sitä on ilmakehässä jo niin paljon, että puiden kasvatus ei pelasta meitä. Kirahvit menivät juuri jonon jatkoksi uhanalaisten lajien listalle ja antarktiksella toiseksi suurin pingviiniyhdyskunta on katoamassa. Meillä on viisi vuotta aikaa toimia, muuten olemme lopun alun partaalla. Surullisinta koko asiassa on ihmisten suhtautuminen siihen. Edelleenkään suuri prosenttiosuus ihmisistä ei edes usko ilmastonmuutoksen olemassaoloon. Toiset, jotka taas asian ymmärtävät, ajattelevat, että heidän teoillaan ei ole mitään merkitystä. Tämä ajattelutapa on ehkä myrkyllisin kaikista. Jos 7 miljardia ihmistä ajattelee, että ei heidän valinnoillaan kuitenkaan ole merkitystä ja se on vain yksi muovinen pullo, niin olemme tuhoon tuomittuja. Kun meidän isovanhempamme ja vanhempamme kuolevat vanhuuteen, meidän lapsemme ja lapsiemme lapset kuolevat luultavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin vaaroihin. Onko se, se tulevaisuus sekä maailma, jonka hal

Leppävaaran lukiolla on tapana matkustaa Uppsalaan opiskelemaan historiaa ja ruotsia. Kurssi on RUB 6 ja Hi 5 yhdistelmä. Lähdimme matkalle aikaisin aamulla keskiviikkona 8.5 ja ensimmäinen päivä oli antoisa mutta raskas, johtuen yleisestä väsymyksestä ja kävelystä. Olemme nähneet aivan mielettömiä nähtävyyksiä, kuten Tuomiokirkko, johon on haudattu muun muassa Kaarle Kustaa ja Carl von Linné. Lisäksi vierailimme Uppsalan yliopistossa, Uppsalan linnassa sekä Linnén puutarhassa. Carl von Linné on tunnettu ruotsalainen kasvitieteilijä, joka asui Uppsalassa. Vaikka keskiviikkopäivä oli täynnä ohjelmaa niin omaakin aikaa löytyi esimerkiksi shoppailulle. Torstaina 9.5 kävimme eräällä Uppsalan lukiolla (Rosendalsgymnasiet), jossa tutustuimme paikallisiin oppilaisiin ja koulurakennukseen. Saimme kuulla koulusta sekä heidän lukio-opiskeluistaan. Söimme myös koululla lounaan, joka oli paljon parempi kuin meidän omassa koulussamme Lepuskissa. Tämän jälkeen suuntasimme kohti

Lukiomme opiskelijat tekivät jo toistamiseen opintomatkan ystävyyskouluumme Shanghaissa huhtikuussa 2019. Vierailu kesti viikon verran ja opiskelijat majhoittuivat paikallisten opiskelijoiden perheissä. Alla opiskelijoiden kokemuksia vierailusta. Olimme innoissamme Kiinan matkasta. Odotimme isäntäperheiden tapaamista ja uusia kokemuksia. Isäntäperheiden elämäntavat ja koti jännitti vähän, mutta kaikki paljastui positiivisiksi yllätyksiksi. Perheiden kodit ovat pieniä, koska asuminen on hyvin kallista. Kaikki perheet olivat todella vieraanvaraisia ja halusivat tietää suomalaisesta kulttuurista. Koulurakennus on hyvin suuri ja rakennuksia on monia. Luhangin koulu on ympäröity porteilla ja sisääntulossa odottaa vartijoita. Urheilumahdollisuuksia on paljon. On urheilukenttä ja koripallokenttiä. oppilaat olivat hyvin innoissaan tulostamme ja tulivat tervehtimään meitä riemuiten. Koulussa aistii selvästi hierarkian ja opettajia kunnioitetaan todella paljon. Oppilaat kumartavat opett

Leppävaaran lukion blogi julkaisee opiskelijoiden kirjoittamia kertomuksia. Nyt blogista löytyy kolme uutta novellia. Elämän juhla pohtii muistisairaan vanhuksen mielen toimintaa. Jonbenétin kuolema perustuu karmiviin mutta edelleen epäselvii todellisiin tapahtumiin. “Viemäriin ajautunut ihmisen jänneluu. Ei verta.”   kertoo jännittävän tarinan, joka tositapahtumana aiheuttaisi valtavan skandaalin.

Novelli “Autttakkaaaaaaa!!!!!” huusi nainen parvekkeelta. Ruskeatukkainen nuori nainen taisteli vanhemman naisen kanssa, joka piti käsiään nuoren naisen kurkulla. Kummatkin huusivat täyttä kurkkua. Parin minuutin vaarallisen taistelun jälkeen vanhempi nainen riuhtaisi nuorukaisen sisälle ja paiskasi oven lukkoon. Viereisen talon kaksoset seurasivat tapahtumia neuvottomina. Yht’äkkiä kummankin naisen ruumis lensi parvekkeen ikkunaan voimalla, mutta lasiin ei tullut säröäkään. Vallitsi syvä hiljaisuus. Kaksoset riensivät kertomaan tapahtumista isovanhemmilleen, jotka pitivät heistä huolen, mutta he olivat päiväunilla. Eivätkä lapset uskaltaneet herättää kärttyisiä vanhuksia. Apua ei saatu. Seuraavana päivänä talonmies tuli kotiin ja kertoi vaimolleen ja kaksosille, kuinka taloyhtiön putkisto oli mennyt tukkoon. Putken oli tukkinut ihmisen jänneluu. Poliisit soitettiin tutkimaan tilannetta, naapureita puhuteltiin ja kaksoset yrittivät selittää isovanhemmilleen, mitä olivat nähneet, mu

Nimettömänä pysyttelevän kirjoittajan novelli tutkii muistisairaan vanhuksen tajuntaa. Ihmisiä tulvi sisään, kaikki tulivat koskemaan minua käsillään, taputtamaan mahani toista puolta ja katsoivat minun suuntaani. Kuulin ääniä, mutta en oikein saanut äänistä mitään selvää. Tunsin liikkeet ympärilläni, näin kasvot, mutta en tunnistanut sielua. Äänet kovenivat, tunsin tilan tiivistyvän, sillä tunsin tilan lämmön nousun. Tunsin ihmisten kerääntyvän lähemmäs ja lähemmäs toisiaan. Istuin vain paikallani. Tunsin kevyen lämmön valtaavan huoneen. Tunsin rakkaani käden kädessäni, Toivo oli lähelläni. Tiesin olevani turvassa, hätää ei ollut. Äänet ympärilläni alkoivat sointua yhteen samaan melodiaan. Hieroin kädellä silmiäni. Nostin katsettani ja näin ilmassa leijuvan ympyrän muotoisen asian. Ympyrässä havaitsin numeron  - yhdeksänkymmentä. - Hurraa, hurraa! - huusi juhlaväki. - Emilia näyttää erittäin hätääntyneeltä ja hämmentyneeltä. Olivatko näin isot juhlat kuitenkin liikaa? - Älä huoli Mari

Novelli. Perustuu tositapahtumiin. Kaikki mitä tarvittiin oli vain yksi isku päähän. Burke tiputti taskulampun nopeasti takaisin maahan, mistä hän sen ottikin. Hän ei tiennyt, että tästä alkaisi vuosia kestävä mysteeri ja tutkimus, kuka tappoi Jonbenét Ramseyn? Koko Ramseyn perhe oli kokoontunut viettämään joulua yhdessä. Patsey, eli perheen äiti, oli siivonnut koko talon kellarista ullakolle puti puhtaaksi. John, perheen isä, oli katsomassa televisiota ja neuvottelemassa puhelimessa eri bisnesmiesten kanssa, kun Jonbenét syöksyi isoveljensä Burken kanssa alakertaan. Jonbenétillä oli yhä päällään mekko, mitä oli käyttänyt edellisen päivän missikisoissa. Kuitenkaan Jonbenét ei erityisemmin välittänyt näistä kisoista, ne olivat enemmän Patseyn harrastus. Joka tapauksessa Jonbénet oli voittanut jo monia lasten kauneuskilpailuja ja tullut sitä kautta kuuluisaksi. “Lopeta Burke!” Jonbenét huudahtaa samalla kun lyö isoveljeään takaisin. Tällaista kinastelua pidetään normaalina sisar

Rupi Kaurin runoja suomeksi kääntänyt nimimerkki X Kuva: Don Ipock, https://www.flickr.com/photos/tedxkc/29049294360 1 mutta mikä on voimakkaampaa kuin ihmissydän joka menee rikki uudestaan ja uudestaan ja silti elää 2 se miten he lähtevät kertoo kaiken 3 ihmisistä joita rakastat tulee haamuja sisälläsi ja näin pidät heitä hengissä 4 hyväksy se että ansaitsen enemmän kuin kivuliasta rakkautta elämä liikkuu eteenpäin terveellisin asia sydämmellesi on liikkua sen mukana 5 meidän selät kertovat tarinoita joita millään kirjalla ei ole selkärankaa kantaa 6 se mitä jätettiin taakse ei ole se mikä rikkoo minua se on se mitä olisimme voineet rakentaa jos olisimme jääneet 7 Onnellinen sielu on paras kilpi julmalle maailmalle Runot 1 - 6 ovat Rupi Kaurin teoksesta Milk and Honey (2014). Suom. Riikka Majanen, Maitoa ja hunajaa (2017). Runo 7 on anonyymin kirjoittajan Tumblrissa julkaisema, https://leohearts.tumblr.com/post/154689847840/a-happy-so