Siirry pääsisältöön

Äijien kanssa patikoimassa

 


Viime vuonna olin lukiomme retkeilykurssilla, mutta sää ei ihan suosinut meitä silloin. Vettä tuli kuin sangosta kaadettuna ja välillä jopa ukkosti. Yövyimme ensimmäisenä päivänä Hynkälammella, niin kuin suunnitelmissa oli. Tarkoituksena oli yöpyä kahtena päivänä retken varrella, mutta siinä sateessa ei kukaan innostunut, kun kaikki teltat ja tavarat olivat ihan märkiä.

Tänä vuonna retkemme kulki melkein saman reitin, mutta koska oli luvattu hyvää säätä, niin ajattelimme mennä koko reitin ja yöpyä pari päivää. Matka tulisi kestämään torstaista lauantaihin, joten koulusta piti ottaa perjantai lomaa. Tehtävää jäisi paljon kotiin, mutta halusin kuitenkin lähteä mukaan siinä toivossa, että retki olisi parempi kuin viime vuonna.

Viimein tuli torstai ja koulun jälkeen lähdimme kohti Karhusuon koulua. Olin pakannut rinkkani jo edellisenä iltana, joten huolta siitä, että jotain olisi unohtunut, ei ollut. Olimme muodostaneet ryhmät, joissa teimme tehtäviä ja suunnistimme metsässä. Minun ryhmäni, johon kuuluivat Toivo ja Konsta, oli ensimmäisenä. Osasin käyttää kompassia jo ennestäänkin, joten sen ja kartan kanssa ei tullut suurempia ongelmia.

Kun sitten olimme päässeet vauhtiin eikä rinkkakaan enää tuntunut painavalta, saavuttiin ensimmäiselle yöpymispaikalle, jossa oli uimapaikka, huussi sekä pieni keittokatos. Olimme kävelyn ja patikoinnin myötä uupuneita, joten laitoimme nopeasti teltat ja riippumatot kasaan, minkä jälkeen keitimme vedet trangialla ruokaa varten. Pienen ruokalevon jälkeen lähdimme uimaan ja peseytymään viereiseen Hynkälampeen. Vesi oli lämmintä ja todella virkistävää eikä tuulikaan ollut kova tai kylmä, kaikki oli loistavasti. Tämän jälkeen olimme menossa nukkumaan, kunnes joku keksi laittaa tulen ja paistaa makkaraa. Meillä oli mukana vaahtokarkkeja, joita aloimme paistaa juuri metsästä löytämillämme ja teroittamillamme puutikuilla. Tovin jälkeen päätimme mennä iltatoimiin ja painua pehkuihin.

Seuraavana aamuna keittelimme nopeasti pikapuuron ja kahvin, jonka jälkeen pakkasimme teltat ja rinkat. Päivän kävelymatka seuraavalle etapille oli noin neljä kilometriä. Pysähdyimme Haltian luontokeskuksessa, jossa meille oli varattu opastettu kierros sekä melontaa. Meloimme vanhalle Romvuorelle, jossa kalliosta oli jääkauden myötä lohjennut suuria ja pieniä lohkareita. Siellä kiipeilyn ja melonnan jälkeen jatkoimme matkaa kohti seuraavaa yöpymispaikkaa. Matka oli melko mukava, jokseenkin raskas, sillä paikat olivat hieman kankeat ja tukkoiset eilisestä kävelystä ja huonosti nukutusta yöstä. Keli oli edelleen meidän puolella, mutta kaikkia arvelutti seuraavan päivän sade.

 

 Pääsimme pitkän kävelyn ja portaiden nousun jälkeen nukkumispaikalle, jossa oli myös pari muuta ryhmää pääkaupunkiseudulta. Etsimme hyvän paikan, jossa voisimme nukkua, sillä olimme päättäneet, että nukumme tulevan yön taivasalla ilman telttaa. Kävimme nopeasti pulahtamassa järvessä ja teimme ruokaa. Nukkumisesta ei oikein tullut mitään, sillä siellä oli aivan hirmuisesti itikoita ja tuskallisen kuuma. Lopulta sitten saatiin unenpäästä kiinni, mutta aamulla alkoikin satamaan ja jouduimme kasaamaan nopeasti teltan ja laittamaan kamat kasaan ympäri leiriämme.

Aamulla kun heräsimme raikkaaseen sadeilmaan, laitoimme nopeasti rinkat kasaan ja lähdimme kohti päämääräämme. Viimeiset pari kilometriä menivät sukkelasti, ja pian olimmekin jo Kattilan parkkipaikalla, jossa kyytimme odotti. Kävimme vielä nopeasti yhdessä reissun kohokohtia läpi ja sanoimme toisillemme heipat. Vielä oli muutama kymmenen minuuttia, ennen kuin pääsisi suihkuun ja kunnolla nukkumaan.

Daniel Soini

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parhaat kouluruoat Leppävaaran lukiossa

Koulumme tunnetaan erityisen hyvästä kouluruoasta, ja olen itse nyt päässyt nauttimaan siitä jo lähes kolmen vuoden ajan. Olen ollut todella tyytyväinen tarjoiluun ja jään ehdottomasti ikävöimään näitä Food and co -ravintola Metropolian tarjoamia lounaita. Tässä blogikirjoituksessa tulee erityismaininnat niille ruuille, joita tulen eniten ikävöimään lähdettyäni tästä koulusta. (Ei tule paremmuusjärjestyksessä ja kuvat ei ole koulustamme, mutta mielestäni näyttävät samalta kuin koulumme ruoat.) 1. Leipä  Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, niin Metropolian tarjoama leipä on aivan fantastista. Etenkin lämpimänä se on ehdottomasti päivän piristys, kun tämän mehevän leivän laittaa suuhunsa.                                                                        ...
Leppävaaran lukio koordinoi Erasmus+ hanketta Being a Global Citizen and Future Skills, jossa on mukana kumppanuuskoulut Puolan Czestochowasta sekä Espanjan Gandiasta. Projektiin liittyviä tapaamisia on järjestetty syksyllä 2018 Gandiassa ja keväällä 2019 Suomessa meidän koulussamme. Olimme matkalla 30.9.-4.10.2019 Puolassa, jossa projektin teemaa käsiteltiin kestävän kehityksen näkökulmasta.  Maanantai 30.9 (Ellie ja Maisa)  Maanantaina matkamme alkoi viiden herätyksellä. Matkasimme Helsingin lentokentälle ja hyppäsimme koneeseen joka suuntasi Puolaan. lentomme meni ilman ongelmia ja kahden tunnin lennon jälkeen saavuimme Krakovaan.  Saavuttuamme Krakovaan lähdimme minibussilla syömään tyypillistä ja herkullista  puolalaista ruokaa. Pojat ottivat hillittömän liha-annoksen puoliksi ja kaikki katsoivat kauhuissaan mahtavatko he jaksaa syödä koko annoksen. Kaikki olivat ravintolan jälkeen erittäin täysiä ja valmiina seuraavaan aktiviteettiin. R...

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...