Leppävaaran Lukio

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttui 1930-lu

Kun olin kymmenvuotias, äitini istutti minut sohvalle ja laittoi televisiosta elokuvan pyörimään. En osannut odottaa, kuinka iso osa tämä tulisi olemaan elämässäni ja varsinkin kasvaessani. Kyseessä oli John Ronald Reuel Tolkienin kirjoihin perustuva elokuva, Taru sormusten herrasta. Rakastuin maailmaan ja hahmoihin heti ensisilmäyksellä, joten olihan se tietenkin pakko myös katsoa Hobitit  heti perään. Olen myös lukenut molemmat kirjat, vaikkakin hieman elokuvien katsomisen jälkeen, koska lapsena yli 1000-sivuinen kirja ei houkuttanut. Tässä kirjoituksessa ajattelin kertoa maailmasta, mihin molemmat tarinat sijoittuvat. Alue tunnetaan nimellä “Keskimaa” (englanniksi “Middle earth”). Yleiskuva Keskimaasta on samankaltainen esimerkiksi 1700-luvun Skotlannin kanssa. Vanhanaikaiset kaupungit sekä kaunis luonto kattavat merkittävän osan maailman kuvasta. Keskimaata voidaan verrata esimerkiksi Eurooppaan, koska alueita on paljon, mutta jokainen eroaa toisistaan huomattavasti. On kaupunk