Siirry pääsisältöön

Keskimaa - paremmin tunnettuna Middle earth


Kun olin kymmenvuotias, äitini istutti minut sohvalle ja laittoi televisiosta elokuvan pyörimään. En osannut odottaa, kuinka iso osa tämä tulisi olemaan elämässäni ja varsinkin kasvaessani.

Kyseessä oli John Ronald Reuel Tolkienin kirjoihin perustuva elokuva, Taru sormusten herrasta.

Rakastuin maailmaan ja hahmoihin heti ensisilmäyksellä, joten olihan se tietenkin pakko myös katsoa Hobitit heti perään. Olen myös lukenut molemmat kirjat, vaikkakin hieman elokuvien katsomisen jälkeen, koska lapsena yli 1000-sivuinen kirja ei houkuttanut.

Tässä kirjoituksessa ajattelin kertoa maailmasta, mihin molemmat tarinat sijoittuvat. Alue tunnetaan nimellä “Keskimaa” (englanniksi “Middle earth”). Yleiskuva Keskimaasta on samankaltainen esimerkiksi 1700-luvun Skotlannin kanssa. Vanhanaikaiset kaupungit sekä kaunis luonto kattavat merkittävän osan maailman kuvasta. Keskimaata voidaan verrata esimerkiksi Eurooppaan, koska alueita on paljon, mutta jokainen eroaa toisistaan huomattavasti. On kaupunkeja, kyliä, metsiä, vuoria sekä maatiloja.

Kontu (The Shire) on molempien päähahmojen koti, jossa asuvat Hobitit. Tämä alue on esteettisesti kaunis sekä kotoisa. Talot ovat ruohorinteiden sisään kaivettuja koloja, joissa on pyöreät ovet ja kaunis etupuutarha.


Keskimaassa on myös synkkiä paikkoja, kuten Mordor. Mordor on karu, synkkä paikka, joka on ympäröity vuoristolla. Täällä asuvat tarinoiden pahan puolen armeijat, sekä päävihollinen Sauron.

                                 

Kaupunkeja on useampi, mutta kaunein sekä edistynein kaupunki näistä on Gondor. Gondor on suuri valkoinen rykelmä erilaisia taloja. Korkeimmalla kohdalla kaupunkia sijaitsee kuninkaan palatsi sekä valkoinen puu. 


Lisäksi pari kuvaa maastosta ympäri Keskimaata. 


                                                                                                                                                    - Laura

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Abien ajatuksia kirjallisuudesta

Äidinkielen viimeisen pakollisen opintojakson aluksi abit saivat kirjoittaa ajatuksiaan siitä, millä tavalla kirjallisuuden lukeminen vaikuttaa lukijaansa. Alla on koottuna joitakin poimintoja hyvistä ajatuksista, joita teksteissä nousi esiin.   ”Jokainen näkee maailman hieman eri tavalla. - - Teoksia lukiessa voi oivaltaa todellisuudesta jotain, mitä ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi.” ”Näiden henkilöiden [jotka lukevat paljon] puhetaito, sanavalinta sekä mielikuvitus ovat hyvin vahvoja. Heillä on valtavasti tietoa - - .” ”Lukemisesta saa eri näkökulmia asiaan ja ymmärtää myös paremmin muita.” ”Lukeminen auttaa meitä ymmärtämään, miltä toisista ihmisistä tuntuu.” ”On hassua, miten kirjan avaaminen tuntuu aivan kuin astuisi toiseen huoneeseen. Kaikki ympäröivät äänet hiljenevät, ja ainut asia edessäsi on kirjan maailma. Lukeminen on vähän kuin treeniä mielelle. Jokainen kappale pakottaa pysähtymään ja ajattelemaan. Siinä hetkessä huomaa ajattelevansa syvemmälle kuin selailless...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Litteä maa - mitä Flat Earth Societyn päässä oikeasti pyörii?

  Ihmisten keskuudessa on pyörinyt iät ja ajat liuta erilaisia spekulaatioita maailmasta jossa elämme, mutta yksi niistä on noussut selvästi yli muiden: litteä maa .   Litteä maa on näkemys, jonka mukaan asuttamamme maa ei olekaan pallon muotoinen, vaan sen sijasta koostuukin kupolimaisesta taivaankannesta litteine olomuotoineen. Kyseistä näkemystä on pidetty luonnollisena mahdollisuutena monissa historiallisissa kulttuureissa peräti klassiseen kauteen saakka.   Kun tähtitiede kehittyi, kyseisestä väitteestä pyrittiin pääsemään eroon. Pythagoras oli ensimmäinen ihminen, joka aloitti tähtitieteellisen kehityksen ja sitä mukaa alkoi uskomaan litteään maahan. Silti monet filosofit uskoivat vielä tuohon aikaan maan olevan litteä, sillä todenperäisiä tutkimuksia siitä ei ollut.   Flat Earth Society , suomeksi Litteän Maan seura, on vuonna 1956 perustettu kansainvälinen seura, jonka tavoitteena on edistää näkemystä siitä, että maa on litteä. He uskovat tähän p...
Lähetä kommentti
Lue lisää