Pitkän kirjojen polttamisen parissa vietetyn päivän jälkeen Guy istahtaa kolmen seinätelevisionsa keskelle. Hän kutsuu vaimoaan Mildredia liittymään seuraansa, mutta ei kuule vastausta. Guy käy katsomassa ensin keittiöstä, sen jälkeen makuuhuoneesta, ja lopulta vaimo löytyykin makuuhuoneesta makoilemasta sängyn pohjalta. Guy on kääntymässä ympäri jättääkseen vaimonsa nukkumaan, mutta huomaa lattialla olevan tyhjän pilleripurkin. Hän soittaa välittömästi apua paikalle.
Ray Bradburyn vuonna 1953 kirjoittama dystopia Fahrenheit 451 sijoittuu suurin piirtein nykyaikaan ja kertoo maailmasta, jossa palomiesten tehtävänä on polttaa kaikki kirjat ja sivistyneistö on vaiennettu. Kirjan päähenkilö on palomies nimeltä Guy Montag, joka pitää työstään, kunnes tapaa naapurin Clarissen, joka tutustuttaa Guyn sananvapauteen. Sitten Guy alkaakin kyseenalaistamaan, miksi kirjat pitää polttaa. Seuraavaksi hän kyseenalaistaa, miksi kaupungin yli lentää päivittäin pommittajia, miksi hänen vaimonsa yritti itsemurhaa tai miksi Clarisse yhtäkkiä katoaa. Lopulta hän jopa kyseenalaistaa, miksi hän kyseenalaistaa asioita ja miksi kukaan muu ei kyseenalaista mitään. Hän lähtee etsimään vastauksia kirjoista ja entiseltä professorilta ja joutuu sitten viranomaisten kanssa ongelmiin.
Tehtäväni oli lukea vaikuttava teos, ja tämä todellakin oli juuri sitä. Se on siis julkaistu vuonna 1953, mutta muistuttaa omasta sekä The New York Timesin mielestä hämmästyttävän paljon nykyaikaa. Kirjassa monia nykyajan piirteitä on liioiteltu äärimmäisyyksiin ja kuvattu sitten, mitä seurauksia niillä on. Kirjasta voi siis lukea, mitä tulevaisuus pitää sisällään, jos nämä nykyajan trendit kehittyvät liian pitkälle. Tämä teki suuren vaikutuksen ja sai minut ajattelemaan omaa toimintaani.
Kirjassa kerrotaan, kuinka kaikki klassikkoteokset Platonin ajatuksista Raamattuun on typistetty suurin piirtein yksien kansien väliin. Lisäksi kirjassa tehtiin 15 minuutin radio-ohjelmia, joissa oli tiivistetty kokonaisia kirjoja, koska ihmiset halusivat nopeita ärsykkeitä jatkuvasti. Jokaisessa kodissa on vähintään yksi seinätelevisio, josta tulee vuorokauden ympäri jotakin viihdettä. Urheilutapahtumia lisättiin, jotta ihmiset saisivat lisää viihdykettä. Kaikki tämä mielestäni muistuttaa hälyttävästi, miten nykyään jokaisella ihmisellä on oltava puhelin jatkuvasti ulottuvilla ja puhelimessa on koko ajan saatavilla loputtomasti ärsykkeitä.
Eräässä kirjan kohdassa kerrotaan, miten siitä maailmasta tuli sellainen kuin se on. Ennen oli vähemmän ihmisiä, joten oli tilaa ajatella, ihmetellä ja olla erilainen. Sitten ihmisiä syntyi niin paljon, että sellaista tilaa ei enää ollut, ja ihmiset eivät enää halunneet ajatella ja ihmetellä, joten kaikkea sisältöä alettiin tiivistää ja viihdykettä lisätä. Tämä johti siihen, että median valta kasvoi ja se alkoi kontrolloida kansaa. Lopulta haluttiin, etteivät ihmiset enää oppisi kouluissa niin monipuolisesti, jotta niitä olisi helpompi kontrolloida. Vastaavanlaisia mutta vähän maltillisempia havaintoja voi tehdä nykyajan tosimaailmastakin. Sosiaalisessa mediassa on yhä enemmän ja enemmän lyhytvideoita ja muuta tiivistettyä sisältöä. Lisäksi paljon puhutaan, miten lukutaito heikkenee, mikä tavallaan vastaa kirjassa sitä, että kouluissa ei opeteta niin hyvin. Heikko lukutaito johtaa heikentyneeseen medialukutaitoon, mikä altistaa ihmiset valeuutisille tai tavallisten uutisten vaikuttamisen keinoihin, mikä siis antaa medialle lisää valtaa.
Kaiken kaikkiaan kirja on saanut minut miettimään suuresti, miten paljon nykyään medialla on valtaa. Lyhytvideot, joita sosiaalinen media on täynnä, ovat niin addiktoivia ja mukaansatempaavia, että ihmiset kuluttavat niitä uskomattomia määriä. Tämä altistaa ihmiset niille mielipiteille, joita ne videot edustavat, ja täten sosiaalinen media muokkaa ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia. Jos sosiaalisen median addiktoivuus kehittyy samaan tahtiin kuin tähän asti, ihmiset ovat kohta täysin sen orjia ja mielipiteet määräytyvät täysin algoritmien perusteella.
Janne Leivo
Kommentit
Lähetä kommentti