Siirry pääsisältöön

Kevään 2026 ylioppilaan puhe: Minnie Vaajoensuu


 

Arvoisa rehtori, opettajat, kaikki juhlavieraat, sekä me päivän tähdet, ylioppilaat. Olemme koko lukiomme ajan haaveilleet tästä päivästä, olemme halunneet nähdä miten tämä matka loppuu ja uusi elämänvaihe alkaa. Nyt kun se hetki viimein saapui, sitä on vaikea uskoa, koska samaan aikaan tuntuisi vain turvalliselta pysyä tässä hetkessä ja olla miettimättä tulevaa. Elämä ei kuitenkaan perustu siihen, missä on turvallista olla, vaan siihen, mihin haluaa lopulta päätyä, minkä eteen on valmis tekemään töitä ja mistä todella nauttii.


Jokainen meistä toimii oman elämänsä kirjailijana. Tämä hetki on vain yhden luvun loppu, ja meillä on varmasti edessä vielä monia jännittäviä, seikkailuntäyteisiä ja onnellisia lukuja. Pystymme vaikuttamaan siihen, mihin lähdemme nyt suuntaamaan elämää, mutta ikinä ei voi varmasti tietää, mitä seuraava luku tuo tullessaan. On siis tärkeää, että suhtaudumme elämään avoimin mielin ja otamme vastaan sen mitä tulee. Emme voi myöskään vaikuttaa siihen, kuinka monta lukua meillä kullakin on käytettävissä, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten elämme jokaisen luvun niin kuin se olisi viimeinen.


Nyt päättyvä luku ei ole pelkästään täynnä rankkoja koulupäiviä, treenejä, kokeita ja kirjotuksiin pänttäämistä. Siihen kuuluu myös paljon uusia ystäviä, hauskoja hetkiä, teemaviikkoja ja juhlia. Ollaan siis kiitollisia siitä, että olemme saaneet nauttia näistä hetkistä yhdessä. Ne ovat auttaneet meitä jaksamaan eteenpäin.


Kaikkien meidän tarinat ovat lopulta erilaisia. Joillekin nämä kuluneet vuodet ovat olleet elämän parasta aikaa, joillekin se on voinut olla elämän raskainta aikaa tai jopa molempia näistä samaan aikaan. Olemme kuitenkin kaikesta huolimatta päätyneet kaikki tähän samaan hetkeen, saman katon alle, valkolakit päässämme.


Jos minulle olisi kerrottu ensimmäisenä lukiopäivänäni, että olisin nyt tässä teidän edessä pitämässä puhetta, en olisi ikinä uskonut sitä todeksi. Olisin saattanut jopa nauraa ajatukselle ja totta puhuen ehkä vähän nauran sille vieläkin. Oikeastaan lapsuudessani ei edes voitu uskoa, että minusta ylipäätään voisi tulla ylioppilas, ja juuri sen takia tämä päivä merkitsee minulle paljon enemmän kuin lukion päättymistä. Tämä toimii muistutuksena siitä, että ihminen voi elämänsä aikana kasvaa vähitellen sellaiseksi, jota ei joskus edes osannut kuvitella olevansa. Se saattaa pystyä asioihin, jotka ovat joskus tuntuneet mahdottomilta. Toivon, että joka ikinen tässä huoneessa istuva ymmärtää sen, että kaikki on mahdollista. Ihan sama missä elämänvaiheessa olet, voit aina vaihtaa suuntaa, ottaa riskejä, aloittaa uusia harrastuksia ja tehdä juuri sitä mitä itse haluat muiden mielipiteistä riippumatta. Me kaikki lopulta kirjoitamme itse omat tarinamme.


Elämässä toki ei voi välttyä vastoinkäymisiltä. On siis tärkeää tiedostaa asiat, joihin voimme itse vaikuttaa ja ne, joihin emme voi vaikuttaa. Itse menetin lukioaikana oman isäni vaikeaan sairauteen. Vaikka tämän kaiken keskellä oli välillä vaikeaa jatkaa arkea ja kirjoituksiin lukemista, kokemus kuitenkin opetti sen, että kaikkiin asioihin emme voi itse vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimmekin. Voimme vaikuttaa vain siihen, miten näihin asioihin suhtaudumme. Aina voi tehdä itse päätöksen jatkaa elämää täysillä eteenpäin, vaikka mitä esteitä se toisi eteen.


Kukaan meistä ei ole päätynyt tähän hetkeen yksin. Meidän kaikkien ympärillä on tärkeä tukiverkosto, josta olemme saaneet apua, myötätuntoa, rohkeutta ja jaksamista vaikeissa tilanteissa. Kiitos siis kaikille läheisille ja ystäville, jotka ovat olleet osana tätä matkaa. Haluan myös kiittää kaikkia opettajia, jotka ovat puskeneet meitä eteenpäin ja jaksaneet aina auttaa meitä. Kiitos myös koko koulun henkilökunnalle tärkeästä työstä meidän hyvinvoinnin eteen.


Nyt tulevaisuus ei enää tunnu niin kaukaiselta. Se voi olla yhä hämärän peitossa, mutta joka päivä olemme lähempänä sitä hetkeä, kun näemme, mitä hämärän alta paljastuu. Tulevaisuutta ei tarvitse nähdä kokonaan, riittää, että uskaltaa kääntää seuraavan sivun ja aloittaa seuraavan luvun. Ollaan kaikki ylpeitä siitä työstä, jota olemme nämä viimeisimmät vuodet tehneet päästäksemme tähän hetkeen. Tämä päivä on meidän, nautitaan siitä joka solulla. Onnea meille kaikille.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parhaat kouluruoat Leppävaaran lukiossa

Koulumme tunnetaan erityisen hyvästä kouluruoasta, ja olen itse nyt päässyt nauttimaan siitä jo lähes kolmen vuoden ajan. Olen ollut todella tyytyväinen tarjoiluun ja jään ehdottomasti ikävöimään näitä Food and co -ravintola Metropolian tarjoamia lounaita. Tässä blogikirjoituksessa tulee erityismaininnat niille ruuille, joita tulen eniten ikävöimään lähdettyäni tästä koulusta. (Ei tule paremmuusjärjestyksessä ja kuvat ei ole koulustamme, mutta mielestäni näyttävät samalta kuin koulumme ruoat.) 1. Leipä  Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, niin Metropolian tarjoama leipä on aivan fantastista. Etenkin lämpimänä se on ehdottomasti päivän piristys, kun tämän mehevän leivän laittaa suuhunsa.                                                                        ...
Leppävaaran lukio koordinoi Erasmus+ hanketta Being a Global Citizen and Future Skills, jossa on mukana kumppanuuskoulut Puolan Czestochowasta sekä Espanjan Gandiasta. Projektiin liittyviä tapaamisia on järjestetty syksyllä 2018 Gandiassa ja keväällä 2019 Suomessa meidän koulussamme. Olimme matkalla 30.9.-4.10.2019 Puolassa, jossa projektin teemaa käsiteltiin kestävän kehityksen näkökulmasta.  Maanantai 30.9 (Ellie ja Maisa)  Maanantaina matkamme alkoi viiden herätyksellä. Matkasimme Helsingin lentokentälle ja hyppäsimme koneeseen joka suuntasi Puolaan. lentomme meni ilman ongelmia ja kahden tunnin lennon jälkeen saavuimme Krakovaan.  Saavuttuamme Krakovaan lähdimme minibussilla syömään tyypillistä ja herkullista  puolalaista ruokaa. Pojat ottivat hillittömän liha-annoksen puoliksi ja kaikki katsoivat kauhuissaan mahtavatko he jaksaa syödä koko annoksen. Kaikki olivat ravintolan jälkeen erittäin täysiä ja valmiina seuraavaan aktiviteettiin. R...

Hetki ennen pimeää

  On hetkiä, jotka pysäyttävät. Auringonlasku on yksi niistä. Taivas on täynnä erilaisia värejä ja maailma hohtaa ympärillä. Auringonlaskun näkymää ei voi ennustaa, joskus se hohtaa täytenä kultana, toisinaan pinkkinä, oranssina tai violettina. Ne eivät koskaan näytä samalta, mikä tuo jännitystä. Auringonlaskun aikana alkaa miettimään elämän tärkeimpiä asioita. Auringonlaskut muistuttavat siitä, että vaikka jokin loppuu, se ei välttämättä ole huono asia. Se voi olla kaunista, rauhallista ja antaa tilaa uudelle. Auringonlaskua katsoessani tunnen kiitollisuutta. Siinä hetkessä on helppo miettiä, mitä päivä on tuonut tullessaan. Mielestäni maailma on kauneimmillaan auringonlaskun aikaan. Kun aurinko alkaa painua horisonttiin ja valo katoaa, tuntuu kuin maailma hidastuisi hetkeksi. Otan mielelläni kuvia auringonlaskuista. Kuvista tulee aina erilaisia, mikä on siistiä. Mutta vaikka kuva olisi kuinka hyvä, se ei koskaan päihitä sitä, että näkisi auringonlaskun omin silmin.  Syysloma...