Siirry pääsisältöön

Kevään 2026 ylioppilaan puhe: Minnie Vaajoensuu


 

Arvoisa rehtori, opettajat, kaikki juhlavieraat, sekä me päivän tähdet, ylioppilaat. Olemme koko lukiomme ajan haaveilleet tästä päivästä, olemme halunneet nähdä miten tämä matka loppuu ja uusi elämänvaihe alkaa. Nyt kun se hetki viimein saapui, sitä on vaikea uskoa, koska samaan aikaan tuntuisi vain turvalliselta pysyä tässä hetkessä ja olla miettimättä tulevaa. Elämä ei kuitenkaan perustu siihen, missä on turvallista olla, vaan siihen, mihin haluaa lopulta päätyä, minkä eteen on valmis tekemään töitä ja mistä todella nauttii.


Jokainen meistä toimii oman elämänsä kirjailijana. Tämä hetki on vain yhden luvun loppu, ja meillä on varmasti edessä vielä monia jännittäviä, seikkailuntäyteisiä ja onnellisia lukuja. Pystymme vaikuttamaan siihen, mihin lähdemme nyt suuntaamaan elämää, mutta ikinä ei voi varmasti tietää, mitä seuraava luku tuo tullessaan. On siis tärkeää, että suhtaudumme elämään avoimin mielin ja otamme vastaan sen mitä tulee. Emme voi myöskään vaikuttaa siihen, kuinka monta lukua meillä kullakin on käytettävissä, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten elämme jokaisen luvun niin kuin se olisi viimeinen.


Nyt päättyvä luku ei ole pelkästään täynnä rankkoja koulupäiviä, treenejä, kokeita ja kirjotuksiin pänttäämistä. Siihen kuuluu myös paljon uusia ystäviä, hauskoja hetkiä, teemaviikkoja ja juhlia. Ollaan siis kiitollisia siitä, että olemme saaneet nauttia näistä hetkistä yhdessä. Ne ovat auttaneet meitä jaksamaan eteenpäin.


Kaikkien meidän tarinat ovat lopulta erilaisia. Joillekin nämä kuluneet vuodet ovat olleet elämän parasta aikaa, joillekin se on voinut olla elämän raskainta aikaa tai jopa molempia näistä samaan aikaan. Olemme kuitenkin kaikesta huolimatta päätyneet kaikki tähän samaan hetkeen, saman katon alle, valkolakit päässämme.


Jos minulle olisi kerrottu ensimmäisenä lukiopäivänäni, että olisin nyt tässä teidän edessä pitämässä puhetta, en olisi ikinä uskonut sitä todeksi. Olisin saattanut jopa nauraa ajatukselle ja totta puhuen ehkä vähän nauran sille vieläkin. Oikeastaan lapsuudessani ei edes voitu uskoa, että minusta ylipäätään voisi tulla ylioppilas, ja juuri sen takia tämä päivä merkitsee minulle paljon enemmän kuin lukion päättymistä. Tämä toimii muistutuksena siitä, että ihminen voi elämänsä aikana kasvaa vähitellen sellaiseksi, jota ei joskus edes osannut kuvitella olevansa. Se saattaa pystyä asioihin, jotka ovat joskus tuntuneet mahdottomilta. Toivon, että joka ikinen tässä huoneessa istuva ymmärtää sen, että kaikki on mahdollista. Ihan sama missä elämänvaiheessa olet, voit aina vaihtaa suuntaa, ottaa riskejä, aloittaa uusia harrastuksia ja tehdä juuri sitä mitä itse haluat muiden mielipiteistä riippumatta. Me kaikki lopulta kirjoitamme itse omat tarinamme.


Elämässä toki ei voi välttyä vastoinkäymisiltä. On siis tärkeää tiedostaa asiat, joihin voimme itse vaikuttaa ja ne, joihin emme voi vaikuttaa. Itse menetin lukioaikana oman isäni vaikeaan sairauteen. Vaikka tämän kaiken keskellä oli välillä vaikeaa jatkaa arkea ja kirjoituksiin lukemista, kokemus kuitenkin opetti sen, että kaikkiin asioihin emme voi itse vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimmekin. Voimme vaikuttaa vain siihen, miten näihin asioihin suhtaudumme. Aina voi tehdä itse päätöksen jatkaa elämää täysillä eteenpäin, vaikka mitä esteitä se toisi eteen.


Kukaan meistä ei ole päätynyt tähän hetkeen yksin. Meidän kaikkien ympärillä on tärkeä tukiverkosto, josta olemme saaneet apua, myötätuntoa, rohkeutta ja jaksamista vaikeissa tilanteissa. Kiitos siis kaikille läheisille ja ystäville, jotka ovat olleet osana tätä matkaa. Haluan myös kiittää kaikkia opettajia, jotka ovat puskeneet meitä eteenpäin ja jaksaneet aina auttaa meitä. Kiitos myös koko koulun henkilökunnalle tärkeästä työstä meidän hyvinvoinnin eteen.


Nyt tulevaisuus ei enää tunnu niin kaukaiselta. Se voi olla yhä hämärän peitossa, mutta joka päivä olemme lähempänä sitä hetkeä, kun näemme, mitä hämärän alta paljastuu. Tulevaisuutta ei tarvitse nähdä kokonaan, riittää, että uskaltaa kääntää seuraavan sivun ja aloittaa seuraavan luvun. Ollaan kaikki ylpeitä siitä työstä, jota olemme nämä viimeisimmät vuodet tehneet päästäksemme tähän hetkeen. Tämä päivä on meidän, nautitaan siitä joka solulla. Onnea meille kaikille.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...

Litteä maa - mitä Flat Earth Societyn päässä oikeasti pyörii?

  Ihmisten keskuudessa on pyörinyt iät ja ajat liuta erilaisia spekulaatioita maailmasta jossa elämme, mutta yksi niistä on noussut selvästi yli muiden: litteä maa .   Litteä maa on näkemys, jonka mukaan asuttamamme maa ei olekaan pallon muotoinen, vaan sen sijasta koostuukin kupolimaisesta taivaankannesta litteine olomuotoineen. Kyseistä näkemystä on pidetty luonnollisena mahdollisuutena monissa historiallisissa kulttuureissa peräti klassiseen kauteen saakka.   Kun tähtitiede kehittyi, kyseisestä väitteestä pyrittiin pääsemään eroon. Pythagoras oli ensimmäinen ihminen, joka aloitti tähtitieteellisen kehityksen ja sitä mukaa alkoi uskomaan litteään maahan. Silti monet filosofit uskoivat vielä tuohon aikaan maan olevan litteä, sillä todenperäisiä tutkimuksia siitä ei ollut.   Flat Earth Society , suomeksi Litteän Maan seura, on vuonna 1956 perustettu kansainvälinen seura, jonka tavoitteena on edistää näkemystä siitä, että maa on litteä. He uskovat tähän p...

Vaihto-opiskelijamme Isabelle

  My name is Isabelle, I am 17, and I am an exchange student here in Finland for the 2023-2024 school year. I am from the United States, and from the state of Colorado, right in the middle. I like to draw and paint, write, collect things like bones, stuffed animals, and angel figurines. I also love music! I am a big fan of metal, punk, and goth music and subcultures.                    Here, I am a long ways from home, so I have noticed many similarities and differences in the two weeks (so far) of my exchange. But first, let me tell you about where I’m from! I live in Parker, CO which is about an hour south of denver. I live on the prairie, and have a perfect view of the mountains from my house. At my house, we have a horse pasture and backyard where we keep horses and chickens respectively! We also have two dogs. Parker is considered a medium-size town with 60,000 people living there, but ...