Siirry pääsisältöön













Rehtori Ismo-O. Kjäldman


Tervehdys jokaiselle

Opiskelu lukiossa on aina ollut erilaista kuin peruskoulussa. Vaatimustaso on korkeampi ja ylioppilaskirjoitusten lähestyminen tuntuu taustalla jokaisena koulupäivänä.

On kuitenkin eräs seikka, joka on yhtäläinen niin perusopetuksessa kuin lukiossa. Koulun perustehtävä edelleenkin on opetus ja kasvatus. Sellaisten tietojen ja taitojen hankkiminen ja omaksuminen, joita tulevaisuus edellyttää: tiedollisia, taidollisia ja asenteellisia. Vaikka meillä ei ole kristallipalloa tulevaisuuden näkemistä varten, niin on kuitenkin asioita, joiden osaaminen on tulevaisuudessa merkityksellistä.

Ajattelen, että ne trendit, joiden hallintaa nuoret ainakin tarvitsevat tulevaisuudessa, ovat digitalisuus, kestävä kehitys ja kansainvälisyys.

Digitalisuus ei ole pelkästään sähköisten välineiden teknisen käytön hallintaa, vaan se on ennen kaikkea tiedon hankkimista, jäsentämistä, muokkaamista ja omaksumista. Tulevaisuudessa tarvittavan kriittisen medialukutaidon ymmärtämistä ja omaksumista sekä laaja-alaisen ja kompleksisen maailman hahmottamista.

Kestävä kehitys niin sosiaalisesti, taloudellisesti (ekonomisesti) kuin ympäristönkin (ekologinen) kannalta on merkityksellinen elementti, jonka tärkeyttä emme voi sivuuttaa ajatellessamme maailmaamme asuinpaikkana niin itsellemme kuin lapsillemme. Kestävä kehitys ja sen näkyväisyys alkavat tästä hetkestä ja täältä – jokaisesta itsestään. Vain siten voimme ajatella, että meillä ja lapsillamme on tulevaisuudessa maailma, josta kannattaa olla ylpeä.

Kansainvälisyys, samoin kuin kestävä kehitys alkaa jokaisesta itsestään. Siitä ajatuksesta, että haluan tietää, miten ihmiset ylipäänsä ajattelevat, tuntevat ja elävät. Lisäksi kansainvälisyys tulee tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin olemaan myös osa nuorten arkea sekä ulkomailla tapahtuvan opiskelun että ulkomailla tapahtuvan työskentelyn vuoksi.

Näiden kolmen osattavan asian lisäksi ajattelen, että niiden omaksuminen edellyttää nuorilta hyvinvointia. Siinä on yhtenä elementtinä myös lukio ja lukiossa viihtyminen, oleminen kavereiden kanssa ja turvallisen, yhdenvertaisen sekä tasa-arvoisen ilmapiirin kokeminen. Toivon, että jokainen oppilas saa Leppävaaran lukiossa sellaisen kokemuksen.

Mukavaa maaliskuuta jokaiselle näiden ajatusten myötä.

rehtori Ismo-O. Kjäldman

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parhaat kouluruoat Leppävaaran lukiossa

Koulumme tunnetaan erityisen hyvästä kouluruoasta, ja olen itse nyt päässyt nauttimaan siitä jo lähes kolmen vuoden ajan. Olen ollut todella tyytyväinen tarjoiluun ja jään ehdottomasti ikävöimään näitä Food and co -ravintola Metropolian tarjoamia lounaita. Tässä blogikirjoituksessa tulee erityismaininnat niille ruuille, joita tulen eniten ikävöimään lähdettyäni tästä koulusta. (Ei tule paremmuusjärjestyksessä ja kuvat ei ole koulustamme, mutta mielestäni näyttävät samalta kuin koulumme ruoat.) 1. Leipä  Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, niin Metropolian tarjoama leipä on aivan fantastista. Etenkin lämpimänä se on ehdottomasti päivän piristys, kun tämän mehevän leivän laittaa suuhunsa.                                                                        ...
Leppävaaran lukio koordinoi Erasmus+ hanketta Being a Global Citizen and Future Skills, jossa on mukana kumppanuuskoulut Puolan Czestochowasta sekä Espanjan Gandiasta. Projektiin liittyviä tapaamisia on järjestetty syksyllä 2018 Gandiassa ja keväällä 2019 Suomessa meidän koulussamme. Olimme matkalla 30.9.-4.10.2019 Puolassa, jossa projektin teemaa käsiteltiin kestävän kehityksen näkökulmasta.  Maanantai 30.9 (Ellie ja Maisa)  Maanantaina matkamme alkoi viiden herätyksellä. Matkasimme Helsingin lentokentälle ja hyppäsimme koneeseen joka suuntasi Puolaan. lentomme meni ilman ongelmia ja kahden tunnin lennon jälkeen saavuimme Krakovaan.  Saavuttuamme Krakovaan lähdimme minibussilla syömään tyypillistä ja herkullista  puolalaista ruokaa. Pojat ottivat hillittömän liha-annoksen puoliksi ja kaikki katsoivat kauhuissaan mahtavatko he jaksaa syödä koko annoksen. Kaikki olivat ravintolan jälkeen erittäin täysiä ja valmiina seuraavaan aktiviteettiin. R...

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...