Siirry pääsisältöön

Helmiä luovan kirjoittamisen kurssilta: Hampurilainen!

Lelun luovan kirjoittamisen kurssilla on syntynyt paljon hienoja tekstejä. Julkaisemme kevään mittaan niistä osan. Blogia kannattaa siis seurata! Ensimmäisessä kertomuksessa pääsemme lentämään hampurilaisen perässä.



Markku ja viimeisen hampurilaisen metsästys

Markku on kuten jokainen suomalainen. Hänellä on vaimo, kaksi lasta ja oma asunto sekä auto. Hän kuitenkin eroaa muista suomalaisista yhdellä tavalla, Markku on syönyt jokaisen erilaisen hampurilaisen mitä Suomesta löytyy. Hänellä on myös blogi, johon hän päivittää postauksia jokaisesta syömästään hampurilaisesta. Hän on vieraillut lukuisissa eri ravintoloissa, käynyt grilleillä ja pikaruokaloissa. Markku on ylpeä, että on vihdoin saanut urakkansa päätökseen ja samalla saanut monia seuraajia blogilleen.

Kello 10.30.

Eräänä aamuna Markku herää ja normaalin tapaan tekee aamutoimet ja menee alakertaan syömään aamupalaa. Hänellä on myös tapana lukea uutisia syödessään. Maailmalla ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, mutta yksi Markun kannalta tärkeä asia pistää häntä silmään. Kuusamoon ollaan avaamassa tänään uutta grilliä ja se tarjoaa vain tänään erikoista avajais-hampurilaista. Ja sen saa vain 10 ensimmäistä jonossa olevaa! Markun sydän pysähtyy hetkeksi, miten ihmeessä hän pääsisi Kuusamoon niin nopeasti, että olisi 10 ensimmäisen joukossa jonossa kello 15.00 kun grilli avataan, asuuhan Markku Hangossa, josta on noin 11 tunnin ajo Kuusamoon. Ja kello on nyt 11.00. Hänen täydellinen” hampurilaiskokoelma” ei olisi enää täydellinen. Markku ei voi hyväksyä tätä ajatusta ja alkaa miettimään kuumeisesti mitä tekisi nyt.

Kello 11.15.

Pienen mietinnän jälkeen Markku ei ole keksinyt ratkaisua. Hänellä alkaa olla jo pieni paniikkikohtaus päällä.

Kello 11.25.

Markku päättää kysyä apua vaimoltaan. Vaimon mielestä asiaan ei ole minkäänlaista ratkaisua ja kannattaisi unohtaa koko homma. Markulle tämä ei kuitenkaan käy, koska hän haluaa kokoelmansa olevan täydellinen. Hän kuitenkin alkaa jo vajota epätoivoon. Sitten hän muistaa jotakin. Hänen veljensä Mika on töissä vartijana Hangon lentokentällä. Ehkä hän sieltä löytäisi lentäjän, joka voisi lentää hänet Kuusamoon ajoissa. Markku soittaa Mikalle.

Kello 11.45.

20 minuutin puhelun jälkeen Mika lyö luurin korvaan ja Markku kiroaa itsekseen. Kenttä ei kuulemma ole edes käytössä tällä hetkellä, joten sieltä ei mihinkään pääsisi ilman lupia. Markku ei kuitenkaan suostu luovuttamaan vaan hyppää autoon.

Kello 12.15.

Markun onneksi hän asuu lähellä lentokenttää ja on päässyt nyt perille. Hän ei kuitenkaan ehtinyt miettiä miten pääsisi kentälle sisään, saatika löytäisi lentokoneen ja lentäjän sille. Hän päättää kiivetä aidan yli, hiipiä hangaarin luokse ja etsiä sieltä.
Hangaarin luota Markku löytää pienkoneen, muttei ketään lähimaillakaan, joka sitä pystyisi lentämään. Markulla on kuitenkin suunnitelma.

Kello 13.00.

Markku sai viimein katsottua youtubesta videon, “miten lentää pienkonetta” ja kuvittelee nyt pystyvänsä siihen. Pienkoneen avaimet roikkuvat kojelaudassa kiinni, joten Markku hyppää kyytiin ja käynnistää moottorin.

Kello 13.05.

Kone rullaa kiitoradalla, kun Markku kertaa vielä ohjeet sille, miten saa koneen ilmaan. Samalla hetkellä, joku juoksee noin 200 metrin päässä kiitoradalla Markkua kohti. Se on Mika, jonka tehtävänä on vartioida kenttää. Markku vähät välittää Mikan huudoista ja aloittaa kiihdytyksen. Hän saa kuin saakin koneen nousemaan taivaalle ja kääntää kurssin kohti Kuusamoa.

Kello 14.00.

Lentoaikaa on jäljellä noin 35 minuuttia kun varoitusääni alkaa huutamaan koneessa. Markku hätääntyy ja etsii mahdollista vikaa ja löytää sen, polttoaine on vähissä. Se ei ikinä tulisi riittämään Kuusamoon asti. Nyt hän ei tiedä mitä tehdä.

Kello 14.15.

Matkaa olisi jäljellä enää noin 20 minuuttia, mutta polttoaine hupenee koko ajan ja riittää enää korkeintaan muutamaksi minuutiksi. Markku miettii ratkaisua ja tajuaa, että koneen perällä on läjä laskuvarjoja. Ne ovat kuitenkin maanneet koneen perällä ties kuinka kauan ja luultavasti moni niistä on vioittunut sen takia. Markun on osattava valita sellainen kappale, joka todennäköisimmin toimii.

Kello 14.20.

Moottori alkaa yskiä ja lentokorkeus laskea. Markku on valinnut itselleen laskuvarjon ja on valmistautumassa hyppäämään. Jos hän avaa varjon lähes heti hypyn jälkeen, hän voisi leijailla grillin luo ja laskeutua suoraan sen luo.

Kello 14.22.

Markku hyppää, kun kone on noin 2 kilometrin korkeudella. Hän saa kuin saakin laskuvarjon avattua ja suuntaa sen kohti grilliä. Nyt hänen on vain toivottava, että laskeutuminen sujuu hyvin ja ettei grillilä ole yli kymmentä ihmistä jonossa.

Kello 14.45.

Markku lähestyy maata ja näkee grillin noin 500 metrin päästä siitä mihin hän on laskeutumassa. Hän jarruttaa juuri ennen maata ja laskeutuu täydellisesti pellolle, jossa kukaan ei ole häntä ihmettelemässä. Nyt hänen on irroitettava laskuvarjo ja juostava grillille.

Kello 14.50.

Markku saa varjon irti selästään ja pistää juoksuksi. Grilli näkyy jo ja sen ulkopuolella on vain muutama henkilö. Hän huokaisee helpotuksesta, mutta päättää hölkätä loppumatkan varmuuden vuoksi.

Kello 14.55.

Markku saapuu grillille hieman hengästyneenä ja pölyisenä laskeutumisen jäljiltä, mutta muuten kunnossa. Jonossa ei ole kuin 3 muuta hänen edellään.

Kello 15.00.

Grilli aukeaa ja Markku ryntää sisään muiden ohella. Hän tilaa uuden hampurilaisen ja ottaa kyytipojaksi isot ranskalaiset ja juoman.

Kello 15.10.

Markku saa vihdoin hampurilaisen eteensä ja ottaa siitä muutaman kuvan blogiaan varten. Samalla kun hän nauttii ateriasta, grillin telkkarista pyörähtää päälle hätäilmoitus. Markun lentokone on syöksynyt Kuusamon keskustaan ja Mika on jo soittanut varastetusta lentokoneesta poliisille. Ääni telkkarissa kertoo, että kukaan ei ole loukkaantunut, mutta kone palaa keskustassa ja ihmisten tulisi välttää alueella liikkumista. Sitten Markun kuva tulee ruudulle näkyviin ja kerrotaan, että hän on tämän onnettomuuden takana ja kaikki tiedot hänestä on ilmoitettava poliisille.
Kello 15.11.

Grillin työntekijät ja kolme muuta asiakasta kääntyvät tuijottamaan Markkua. Yksi asiakkaista poistuu nopeasti ulkopuolelle ja soittaa hätäkeskukseen. Markku on kuitenkin päässyt jo näin pitkälle ja aikoo kantaa vastuun onnettomuudesta. Hän päättää istua aloillaan ja syödä loppuun.

Kello 15.20.

Markku on juuri saanut ateriansa syötyä samalla kuin poliisi ryntää grilliin sisälle ja käskee Markun maahan. Markku tottelee käskyä ja hänet pidätetään sekä viedään poliisiasemalle.

7 päivää myöhemmin.

Markku istuu oikeussalissa. Hänet on todettu syylliseksi ja hänelle ollaan juuri lukemassa syytteitä. Hän saa muutaman vuoden vankeutta, josta hänen tulee suorittaa ainakin yksi vankilassa. Markku ei tästä välitä, koska hän tuntee itsensä voittajaksi. Hän onnistui syömään tämän rajatun hampurilaisen ja hänen kokoelmansa säilyi täydellisenä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihto-opiskelijamme Isabelle

  My name is Isabelle, I am 17, and I am an exchange student here in Finland for the 2023-2024 school year. I am from the United States, and from the state of Colorado, right in the middle. I like to draw and paint, write, collect things like bones, stuffed animals, and angel figurines. I also love music! I am a big fan of metal, punk, and goth music and subcultures.                    Here, I am a long ways from home, so I have noticed many similarities and differences in the two weeks (so far) of my exchange. But first, let me tell you about where I’m from! I live in Parker, CO which is about an hour south of denver. I live on the prairie, and have a perfect view of the mountains from my house. At my house, we have a horse pasture and backyard where we keep horses and chickens respectively! We also have two dogs. Parker is considered a medium-size town with 60,000 people living there, but by Finnish town standards it is a lot bigger! It is a mostly suburban town where commercial ne

Syksyn 2022 ylioppilaan puhe

 Kuva: Erin Keskitalo Arvoisa juhlaväki, rehtori, opettajat ja koulun muu henkilökunta sekä tietenkin syksyn 2022 tuoreet ylioppilaat. Minulla on suuri kunnia olla puhumassa tänään teille Leppävaaran lukion ylioppilasjuhlassa. Niin muuten myös äidin äitini piti aikanaan puheen omassa ylioppilasjuhlassaan. Aivan ensimmäiseksi haluan onnitella kaikkia tämän syksyn ylioppilaita. Olemme tehneet valtavan työn, joka palkitaan tänään. Ollaan siis itsestämme ylpeitä. Itselleni ainakin tämä on valtavan tärkeä päivä, koska tieni ylioppilaaksi ei ole ollenkaan ollut itsestäänselvyys. Muistellaan nyt hieman, millainen oli meidän lukiotaipaleemme Leppävaaran lukiossa. Melkein 3,5 vuotta sitten aloitimme lukion alkuperäisissä Leppävaaran lukion tiloissa. Edessämme olivat tällöin heti jo ensimmäiset haasteet: sisäilmaongelmainen koulu ja tietenkin tässä vaiheessa meille täysin uusi ja tuntematon lukio-opiskelu. Samaan aikaan oli myös aika alkaa solmimaan uusia ystävyyssuhteita, kun suurimmalla osalla

Voitaisiinko sykemittareista luopua?

 Monet mittaavat omaa aktiivisuuttaan urheilukellolla tai sykemittarilla, mukaan lukien minä. Minun omassa äly- ja urheilukellossani on kolme aktiivisuusympyrää, jotka pitäisi päivän aikana saada täyteen. Monesti päivän lopussa harmittaa, kun rinkulat eivät olekaan täynnä ja menettää viikon putken, missä on saanut kaikki ympyrät täyteen päivittäin. Onneksi rinkuloiden tavoitemäärät saa säätää itse, jotta niihin voi laittaa itselle realistiset tavoitteet. Urheilukelloni ei myöskään ihan ymmärrä, että en voi esimerkiksi kokeen aikana yhtäkkiä nousta ja jaloitella, vaikka kello kuinka monta kertaa sanoo, että sen aika olisi nyt. Laitteen odotuksia ja neuvoja ei voi siis ihan aina täysin noudattaa.   Johanna Malinen toteaakin kolumnissaan “Mittaamme hyvinvointiamme, vaikka jatkuva suorittaminen on monelle petollista” (Yle uutiset, 12.12.2019), kuinka nykyteknologian avulla kehosta voi mitata todella monia asioita. Nykypäivänä urheilukelloista ja sykemittareista näkee oman askelmäärän,