Perjantaina 11.5. äidinkielen 3. kurssin opiskelijat saivat hienon tilaisuuden tutustua ennakkoon Veriruusut-näytelmään, kun KOM-teatterin yleisötyöntekijät Jenni ja Rosa kävivät vierainamme. Jenni ja Rosa ovat käyneet eri lukioissa pitämässä pajoja, jotka valmistavat opiskelijoita KOM-teatterin Suomen sisällissodasta kertovasta näytelmästä. Pajassa käytiin hieman läpi tulevaa näytelmää, leikittiin erilaisia leikkejä ja mietittiin ryhmissä tilanteita, jotka voisivat jakaa maailman kokonaan kahtia. Lopuksi ryhmien piti esittää oma tilanne muulle luokalle.
Paja alkoi siitä, että ryhmästämme muodostettiin ympyrä, jossa istuttiin vierekkäin. Tehtävänämme oli kertoa oma nimensä vieressä istuvalle luokkatoverille mahdollisimman nopeasti. Jenni ja Rosa ottivat aikaa siitä, että kuinka kauan meillä kesti käydä kaikkien nimet läpi. Tämän jälkeen meidän tuli kävellä ympäri luokkaa ja ajatella luokasta yhtä henkilöä. Ohjaajien merkistä piti hakeutua ajattelemansa henkilön läheisyyteen. Tällaisia tehtäviä, joissa meidän piti kävellä ympäri luokkaa oli monia ja lopuksi tuli ajatella jopa kolmea henkilöä samaan aikaan. Sitten luokkamme jaettiin kahteen ryhmään ja tehtävänä oli muodostaa erilaisia asioita, kuten kirjaimia ja numeroita, kisaillen toista ryhmää vastaan.
Leikkien jälkeen siirryttiin tekemään stillkuvia. Tehtävänämme oli tällä kertaa miettiä, mitä erilaisia asioita esiintyi ohjaajien kertomassa ympäristössä. Ensimmäinen ympäristö oli metsä. Kun keksimme, että mikä asia kuvaan voisi kuulua, meidän piti mennä itse esittämään sitä. Lopuksi kuvassa oli aurinko, puita, pensaita ja penkkejä. Toisena ympäristönä toimi 1900-luvun tehdas. Siinä keksimme olla työntekijöitä, liukuhihnoja, uuneja sekä tehtaanjohtajia.
Lopuksi meidän tuli miettiä tilanteita, joissa maailma voisi olla jakaantunut kokonaan kahtia. Tällaisia tilanteita voisi olla esimerkiksi feminismi, rasismi ja ydinaseet. Pajan viimeinen tehtävä oli esittää yksi tällainen tilanne muulle luokalle uutisten muodossa, eli yksi ryhmäläinen toimi uutisankkurina ja muut olivat esimerkiksi haastattelijoita tai kuvaajia.
Seuraavana tiistaina pääsimme sitten katsomaan KOM-teatteriin Veriruusut-näytelmää, joka kertoo Suomen sisällissodasta. Näytelmän tarina keskittyi sodan hävinneiden punaisten naisten ympärille. Esitys oli monen mielestä ihan hyvä. Se sai ryhmässämme positiivista palautetta siitä, että se oli monessa kohtaa kiinnostava, varsinkin sotakohtaukset olivat monen mielestä hyvin toteutettuja. Näytelmässä on myös hauskaa huumoria, josta moni tykkäsi. Kuitenkin näytelmä sai myös hieman negatiivista palautetta siitä, että laulukohtaukset olivat tylsiä ja esitys ehkä vähän liian pitkä, kun se kesti noin kolme tuntia. Oma arvioni näytelmästä on kouluarvosanoin kahdeksikon luokkaa, koska näytelmä yllätti minut positiivisesti sillä, että se oli kiinnostava ja siinä oli hyvä juoni sekä hauskaa huumoria, mutta arvosanaa tiputtavat hieman tylsät laulukohtaukset ja näytelmän pituus, josta olisi mielestäni voinut karsia jopa tunnin pois.
Myös näytelmään valmistava paja oli ryhmämme mielestä ihan hyvä. Siinä saimme hieman ideaa siitä, että minkälainen näytelmä tulee olemaan. Paja sai kuitenkin palautetta kuitenkin vähän molempiin suuntiin. Positiivista oli se, että saimme hieman käsitystä tulevasta näytelmästä, mutta monen mielestä se oli myös hieman lapsellinen. Itse olin aika samoilla kannoilla muun ryhmäläisten kanssa. Näytelmä oli kuitenkin monelle uusi kokemus ja moni varmasti oppi uutta Suomen sisällissodasta.
Lassi Lehti
 |
| Tässä ryhmämme on jaettu kahtia ja tehtävänä oli muodostaa esimerkiksi kirjaimia kisaillen toista ryhmää vastaan. |
Paja alkoi siitä, että ryhmästämme muodostettiin ympyrä, jossa istuttiin vierekkäin. Tehtävänämme oli kertoa oma nimensä vieressä istuvalle luokkatoverille mahdollisimman nopeasti. Jenni ja Rosa ottivat aikaa siitä, että kuinka kauan meillä kesti käydä kaikkien nimet läpi. Tämän jälkeen meidän tuli kävellä ympäri luokkaa ja ajatella luokasta yhtä henkilöä. Ohjaajien merkistä piti hakeutua ajattelemansa henkilön läheisyyteen. Tällaisia tehtäviä, joissa meidän piti kävellä ympäri luokkaa oli monia ja lopuksi tuli ajatella jopa kolmea henkilöä samaan aikaan. Sitten luokkamme jaettiin kahteen ryhmään ja tehtävänä oli muodostaa erilaisia asioita, kuten kirjaimia ja numeroita, kisaillen toista ryhmää vastaan.
Leikkien jälkeen siirryttiin tekemään stillkuvia. Tehtävänämme oli tällä kertaa miettiä, mitä erilaisia asioita esiintyi ohjaajien kertomassa ympäristössä. Ensimmäinen ympäristö oli metsä. Kun keksimme, että mikä asia kuvaan voisi kuulua, meidän piti mennä itse esittämään sitä. Lopuksi kuvassa oli aurinko, puita, pensaita ja penkkejä. Toisena ympäristönä toimi 1900-luvun tehdas. Siinä keksimme olla työntekijöitä, liukuhihnoja, uuneja sekä tehtaanjohtajia.
 |
| Tässä olemme tekemässä stillkuvaa metsästä. |
Lopuksi meidän tuli miettiä tilanteita, joissa maailma voisi olla jakaantunut kokonaan kahtia. Tällaisia tilanteita voisi olla esimerkiksi feminismi, rasismi ja ydinaseet. Pajan viimeinen tehtävä oli esittää yksi tällainen tilanne muulle luokalle uutisten muodossa, eli yksi ryhmäläinen toimi uutisankkurina ja muut olivat esimerkiksi haastattelijoita tai kuvaajia.
 |
| Yksi ryhmä esittämässä uutista. |
Seuraavana tiistaina pääsimme sitten katsomaan KOM-teatteriin Veriruusut-näytelmää, joka kertoo Suomen sisällissodasta. Näytelmän tarina keskittyi sodan hävinneiden punaisten naisten ympärille. Esitys oli monen mielestä ihan hyvä. Se sai ryhmässämme positiivista palautetta siitä, että se oli monessa kohtaa kiinnostava, varsinkin sotakohtaukset olivat monen mielestä hyvin toteutettuja. Näytelmässä on myös hauskaa huumoria, josta moni tykkäsi. Kuitenkin näytelmä sai myös hieman negatiivista palautetta siitä, että laulukohtaukset olivat tylsiä ja esitys ehkä vähän liian pitkä, kun se kesti noin kolme tuntia. Oma arvioni näytelmästä on kouluarvosanoin kahdeksikon luokkaa, koska näytelmä yllätti minut positiivisesti sillä, että se oli kiinnostava ja siinä oli hyvä juoni sekä hauskaa huumoria, mutta arvosanaa tiputtavat hieman tylsät laulukohtaukset ja näytelmän pituus, josta olisi mielestäni voinut karsia jopa tunnin pois.
Myös näytelmään valmistava paja oli ryhmämme mielestä ihan hyvä. Siinä saimme hieman ideaa siitä, että minkälainen näytelmä tulee olemaan. Paja sai kuitenkin palautetta kuitenkin vähän molempiin suuntiin. Positiivista oli se, että saimme hieman käsitystä tulevasta näytelmästä, mutta monen mielestä se oli myös hieman lapsellinen. Itse olin aika samoilla kannoilla muun ryhmäläisten kanssa. Näytelmä oli kuitenkin monelle uusi kokemus ja moni varmasti oppi uutta Suomen sisällissodasta.
Lassi Lehti
Kommentit
Lähetä kommentti