Siirry pääsisältöön

Tervetuloa Leluun, uudet opiskelijat! Ei syytä huoleen, neuvoo abi

Uusi lukuvuosi ja jälleen uudet tulokkaat. Tervetuloa kaikille uusille opiskelijoille koko Leppävaaran lukion oppilaiden, opettajien ja henkilökunnan puolesta! Leppävaaran lukiosta löytyy kaikki se, mitä lukiosta löytyä kuuluu: mukavat ja hieman tiukemmat opettajat, loputon määrä koulusta johtuvaa stressiä sekä opinto-ohjaaja, joka tekee kaikkensa saadakseen jokaisen opiskelijan stressaantumaan asioista ennenaikaisesti. Opiskelujen alku voi tuntua mukavalta ja jännittävältä, sekä samalla kauhistuttavalta, mutta ei syytä huoleen!
Myös Lelun oivat ja huiput tuutorit toivottavat kaikki uudet tervetulleiksi.

Ylä-asteella opettajat ja opinto-ohjaajat ovat varmasti jo onnistuneet pelottelemaan teitä lukion vaikeudesta ja vaatimustasosta. Teidän onneksenne ylä-asteen opettajilla on kuitenkin usein tapana saada lukio kuulostamaan vaikeammalta kuin se todellisuudessa on!  Alussa kaikki tuntuu vaikealta ja hämmentävältä, mutta uskokaa vanhaa lukiolaista, kun sanon, että kaikki helpottuu nopeammin kuin arvaattekaan. Lukiossa opiskelua on turha pelätä, sillä siitäkin taakasta on mahdollista selviytyä, jos muistaa hoitaa hommansa huolella ja ajoissa, pysyä ajan tasalla asioissa ja olla murehtimatta liikaa!

Älkää antako uuden kouluasteen pelottaa! Lukioon siirryttäessä kaikkien keskiarvot ja numerot laskevat jonkin veran ja niiden nostaminen tulee vaatimaan hieman lisätyötä. Epätoivoon ei kuitenkaan kannata vajota! Koeviikkokaan ei ole niin paha kuin mitä väitetään, sillä kokeiden ohella viikkoon sisältyy myös usein vapaapäiviä, sekä joillakin kursseilla myös kokeen korvaavia opintokäyntejä tai muita aktiviteetteja. Kaikki koulun ja lukion käytännöt tullaan kyllä selittämään teille!

Ei muuta kuin reippaasti opintojen pariin. Leppävaaran lukion oppilaat, opettajat ja henkilökunta ovat käytettävissänne ongelmatilanteissa. Älkää pelätkö pyytää apua tarvittaessa! Muistakaa ottaa rennosti kaiken stressin keskellä älkääkä antako opon stressata teitä liikaa! Mukavaa lukuvuotta kaikille!
 

 Nea Väänänen

Päivitetty 17.8.2018 klo 9.33

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Litteä maa - mitä Flat Earth Societyn päässä oikeasti pyörii?

  Ihmisten keskuudessa on pyörinyt iät ja ajat liuta erilaisia spekulaatioita maailmasta jossa elämme, mutta yksi niistä on noussut selvästi yli muiden: litteä maa .   Litteä maa on näkemys, jonka mukaan asuttamamme maa ei olekaan pallon muotoinen, vaan sen sijasta koostuukin kupolimaisesta taivaankannesta litteine olomuotoineen. Kyseistä näkemystä on pidetty luonnollisena mahdollisuutena monissa historiallisissa kulttuureissa peräti klassiseen kauteen saakka.   Kun tähtitiede kehittyi, kyseisestä väitteestä pyrittiin pääsemään eroon. Pythagoras oli ensimmäinen ihminen, joka aloitti tähtitieteellisen kehityksen ja sitä mukaa alkoi uskomaan litteään maahan. Silti monet filosofit uskoivat vielä tuohon aikaan maan olevan litteä, sillä todenperäisiä tutkimuksia siitä ei ollut.   Flat Earth Society , suomeksi Litteän Maan seura, on vuonna 1956 perustettu kansainvälinen seura, jonka tavoitteena on edistää näkemystä siitä, että maa on litteä. He uskovat tähän p...

Mitä jos media ottaa vallan?

  Pitkän kirjojen polttamisen parissa vietetyn päivän jälkeen Guy istahtaa kolmen seinätelevisionsa keskelle. Hän kutsuu vaimoaan Mildredia liittymään seuraansa, mutta ei kuule vastausta. Guy käy katsomassa ensin keittiöstä, sen jälkeen makuuhuoneesta, ja lopulta vaimo löytyykin makuuhuoneesta makoilemasta sängyn pohjalta. Guy on kääntymässä ympäri jättääkseen vaimonsa nukkumaan, mutta huomaa lattialla olevan tyhjän pilleripurkin. Hän soittaa välittömästi apua paikalle. Ray Bradburyn vuonna 1953 kirjoittama dystopia Fahrenheit 451 sijoittuu suurin piirtein nykyaikaan ja kertoo maailmasta, jossa palomiesten tehtävänä on polttaa kaikki kirjat ja sivistyneistö on vaiennettu. Kirjan päähenkilö on palomies nimeltä Guy Montag, joka pitää työstään, kunnes tapaa naapurin Clarissen, joka tutustuttaa Guyn sananvapauteen. Sitten Guy alkaakin kyseenalaistamaan, miksi kirjat pitää polttaa. Seuraavaksi hän kyseenalaistaa, miksi kaupungin yli lentää päivittäin pommittajia, miksi hänen vaimonsa...

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...