Siirry pääsisältöön

Kirjoitukset ei niin kauheat

 



Kaikkia jännittävät yo-kirjoitukset, ja se on ymmärrettävää. Siellä kuitenkin testataan kaikkea lukion aikana oppimaamme. Itsekin pelkäsin kirjoituksia ja etenkin sitä, että koetilanne itsessään olisi niin ahdistava, että menisin ihan lukkoon. Mutta syksyllä mennessäni ensimmäistä kertaa kirjoituksiin se ei ollutkaan ihan odottamaani.

 

Minulla oli sellainen kuva, että kirjoitukset ovat tietynlainen viimeinen koitos. Opettajat olivat kyllä kertoneet, että aineita voi kirjoittaa uudestaan vielä valmistumisen jälkeenkin, mutta mielestäni se kuulosti typerältä. Nyt pitäisi osata ihan kaikki tai elämäni olisi pilalla. Pelkäsin kokeita sekä ihan salissa olemista. Englannin prelikin oli mennyt huonommin, kuin olisin ikinä odottanut. Olen aina ollut hyvä englannissa, joten en odottanut huonoa tulosta. Aloitin lukemisen noin kuukauden ennen kirjoituksia, vaikka olin lupaillut itselleni, että lukisin jo kesällä. Kirjoitin ruotsin ja englannin, joihin minulla oli molempiin Worddive. Minulle tuli kova kiire ehtiä lukea kirjoituksiin ja jatkaa muita kursseja samalla. Se oli mielestäni hirveää. Luin päivässä 3 - 4 tuntia ja sitten yritin väsätä läksyt kasaan. Olin todella uupunut, mutta sain onneksi molemmat Worddivet tehtyä. En tuntenut silti osaavani mitään.



Vaikka lukiessani minulla oli kova stressi päällä, itse koetilanteessa en tuntenut mitään. Ei paniikkia, ei stressiä. Tässä sitä nyt oltiin, olin opiskellut niin hyvin kuin voin ja toivottavasti osaan. Se tuntui ihan tavalliselta kokeelta. Englannista sain hyvän tuloksen, joka oli paljon preliä korkeampi. Ruotsin kirjoitan uudestaan keväällä, sillä en ollut kaukana tavoitteestani.

 

Koko kokemus ei ollutkaan niin kamala, kuin olin ajatellut. Olin myös lukuisten tuttavieni kanssa jutellut kirjoituksista ja sain tietää, että todella moni tosiaan kirjoittaa uudestaan aineita. Jopa valmistumisen jälkeen. Tämä poistaa hieman stressiäni, sillä keväällä minulla on jäljellä hankalammat aineet. Mutta en enää pelkää kirjoituksia samalla tavalla. Voin kirjoittaa ne uudestaan, jos haluan, mutta aion tietysti panostaa kovaa jo nyt. Tiedän myös, miten lukeminen kannattaa järjestää. Vaikka ehdin kuukaudessa saada Worddivet valmiiksi, pidemmällä ajanjaksolla opiskellessa olisin oppinut paljon enemmän sekä vähentänyt kuorman määrää per päivä. Nyt keväällä on enemmän kirjoitettavaa, joten pitää aloittaa paljon aiemmin lukeminen. Onneksi alkaa kuitenkin lukuloma, joka kyllä tukee jaksamista ja oppimista.

 

Kirjoitukset tulee ottaa vakavasti, mutta ei kannata stressata liikaa. Lukeminen kannattaa oikeasti aloittaa aikaisin, jotta ehtii opiskella hyvässä tahdissa ja aiheet todella jäävät päähän.

 

                                                                                                                                                                              Iiris Lehtomäki

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Litteä maa - mitä Flat Earth Societyn päässä oikeasti pyörii?

  Ihmisten keskuudessa on pyörinyt iät ja ajat liuta erilaisia spekulaatioita maailmasta jossa elämme, mutta yksi niistä on noussut selvästi yli muiden: litteä maa .   Litteä maa on näkemys, jonka mukaan asuttamamme maa ei olekaan pallon muotoinen, vaan sen sijasta koostuukin kupolimaisesta taivaankannesta litteine olomuotoineen. Kyseistä näkemystä on pidetty luonnollisena mahdollisuutena monissa historiallisissa kulttuureissa peräti klassiseen kauteen saakka.   Kun tähtitiede kehittyi, kyseisestä väitteestä pyrittiin pääsemään eroon. Pythagoras oli ensimmäinen ihminen, joka aloitti tähtitieteellisen kehityksen ja sitä mukaa alkoi uskomaan litteään maahan. Silti monet filosofit uskoivat vielä tuohon aikaan maan olevan litteä, sillä todenperäisiä tutkimuksia siitä ei ollut.   Flat Earth Society , suomeksi Litteän Maan seura, on vuonna 1956 perustettu kansainvälinen seura, jonka tavoitteena on edistää näkemystä siitä, että maa on litteä. He uskovat tähän p...

Mitä jos media ottaa vallan?

  Pitkän kirjojen polttamisen parissa vietetyn päivän jälkeen Guy istahtaa kolmen seinätelevisionsa keskelle. Hän kutsuu vaimoaan Mildredia liittymään seuraansa, mutta ei kuule vastausta. Guy käy katsomassa ensin keittiöstä, sen jälkeen makuuhuoneesta, ja lopulta vaimo löytyykin makuuhuoneesta makoilemasta sängyn pohjalta. Guy on kääntymässä ympäri jättääkseen vaimonsa nukkumaan, mutta huomaa lattialla olevan tyhjän pilleripurkin. Hän soittaa välittömästi apua paikalle. Ray Bradburyn vuonna 1953 kirjoittama dystopia Fahrenheit 451 sijoittuu suurin piirtein nykyaikaan ja kertoo maailmasta, jossa palomiesten tehtävänä on polttaa kaikki kirjat ja sivistyneistö on vaiennettu. Kirjan päähenkilö on palomies nimeltä Guy Montag, joka pitää työstään, kunnes tapaa naapurin Clarissen, joka tutustuttaa Guyn sananvapauteen. Sitten Guy alkaakin kyseenalaistamaan, miksi kirjat pitää polttaa. Seuraavaksi hän kyseenalaistaa, miksi kaupungin yli lentää päivittäin pommittajia, miksi hänen vaimonsa...

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...