Leppävaaran Lukio

Leppävaaran lukio koordinoi Erasmus+ hanketta Being a Global Citizen and Future Skills,
jossa on mukana kumppanuuskoulut Puolan Czestochowasta sekä Espanjan Gandiasta.
Projektiin liittyviä tapaamisia on järjestetty syksyllä 2018 Gandiassa ja keväällä 2019 Suomessa
meidän koulussamme. Olimme matkalla 30.9.-4.10.2019 Puolassa, jossa projektin teemaa
käsiteltiin kestävän kehityksen näkökulmasta.

Maanantai 30.9 (Ellie ja Maisa)

Maanantaina matkamme alkoi viiden herätyksellä. Matkasimme Helsingin lentokentälle ja
hyppäsimme koneeseen joka suuntasi Puolaan. lentomme meni ilman ongelmia ja kahden tunnin
lennon jälkeen saavuimme Krakovaan.

Saavuttuamme Krakovaan lähdimme minibussilla syömään tyypillistä ja herkullista puolalaista ruokaa.
Pojat ottivat hillittömän liha-annoksen puoliksi ja kaikki katsoivat kauhuissaan mahtavatko he jaksaa
syödä koko annoksen. Kaikki olivat ravintolan jälkeen erittäin täysiä ja valmiina seuraavaan aktiviteettiin.

Ruuan jälkeen matkamme jatkui Auschwitziin. Kun astuimme portista sisään maailman kuuluisimpaan
ja monien mielestä kamalimpaan keskitysleiriin tunnelma synkistyi nopeasti. Kuuntelimme
hiljaisuudessa mitä opas kertoi vankien kamalasta elämästä Auswitchin seinien sisällä.
Oppaamme oli erittäin hyvä. Hän puhui hyvin selkeästi ja välillä hänen kertomansa tarinat olivat niin
kauheita ettei häntä halunnut kuunnella. Kauheinta siellä oli kuvat, varsinkin kuvat leirin lapsista sekä
leirin vankien persoonalliset omaisuudet kuten silmälasit ja vaatteet. Auschwitzissa on myös kokonainen
huone omistettu vankien hiuksille. Näky on niin järkyttävä, että siellä ei edes saa ottaa kuvia.
Näimme myös Auschwitzin teloituspaikkoja, kuten leiriläisten hirttämispaikkoja ja “kuolemanseinän”,
jonka edessä vankeja surmattiiin ampumalla.

Kukaan meistä ei ennen Auschwitziin tuloa ymmärtänyt, että Auschwitz on jaettu kahteen osaan,
ensimmäinen osa, josta jo kerroimme sekä enemmän kuuluisa työleiriosa. Toiseen osaan eli
Birkenauhun pääsi Auschwitzin tarjoamalla bussilla. Tämä osa on luultavasti mitä ihmiset enemmän
odottavat kun vierailevat Auschwitzissa. Tähän osaan kuuluu kuuluisa rautatie, “road to death”,
joka kuljetti satoja tuhansia vankeja kuolemaansa. Täällä näkee paikan jossa natsit ilman häpeää
valitsivat, ketkä vangit joutuisivat työskentelemään leirillä ja ketkä joutuivat suoraan kuolemaan
kaasukammioissa. Kun olimme aloittamassa kierrosta työleirissä, alkoi hirveä kaatosade. Sade alkoi
yhtäkkiä paukata kuten hurrikaani ja taivaalta tuli yhdessä vaiheessa jopa kamala määrä rakeita.
Kierros oli pakko laittaa paussille ja juosta sateensuojaan. Sateen laantuessa opas kysyi haluavatko
ihmiset jatkaa, mutta me kaikki olimme jo niin märkiä, että päätimme lähteä takaisin bussille. Emme
halunneet kaikki olla seuraavat kolme lomapäiväämme kipeänä. Ilman tätä riskiä olisimme luultavasti
jatkaneet kierrosta.

Vaikka emme käyneet koko kierrosta läpi, saimme erittäin kirkkaan kuvan vankien elämästä tällä
helvettimäisellä leirillä. Kokemus oli osiltaan erittäin kivulias, mutta samalla erittäin opettavainen.
Mielestämme kaikkien kannattaa kerran elämässään käydä Auswitchissa jos mahdollista, koska se on
niin suuri osa ihmiskunnan historiaa. Emme saa ikinä unohtaa mitä kamaluuksia tällä keskitysleirillä
tapahtui, jotta ihmiskunta ei ikinä uudestaan alennu tälle hirveälle tasolle.

Vaihdettuamme kuivat vaatteet lähdimme bussillamme kohti Czestochowaa ja isäntäperheitämme.
Saavuttuamme koululle isäntäperheet olivat odottamassa meitä ja toivottivat meidät lämpimästi
tervetulleiksi perheisiinsä. Näin suomalainen ryhmämme hajosi kun kaikki lähtivät tutustumaan
omiin isäntäperheisiinsä ja nukkumaan erittäin kiinnostavan, mutta väsyttävän päivän jälkeen.

Tiistai 1.10 ( Sabrina ja Milja )

Tiistaiaamuna tapasimme kaikki opiskelijat koululla. Espanjasta oli kuusi opiskelijaa, Puolasta 12.
Teimme erilaisia tutustumisleikkejä salissa. Sen meillä oli työpajoja, joissa jatkettiin tutustumista
sekä käsiteltiin kestävää kehitystä Agenda 2030-tavoitteiden mukaisesti. Työskentelimme pienissä
ryhmissä ja teimme erilaisia tehtäviä englannin kieleen sekä kestävään kehitykseen liittyen.

Tiistai iltapäivällä oppituntien jälkeen saimme hienon tilaisuuden käydä tutustumassa Jasna Goran
luostariin ja kuulimme sen mielenkiintoisesta historiasta siellä työskentelevältä nunnalta. Aloitimme
kierroksen kirkon pää tiloista, jossa näimme joidenkin ihmisten rukoilevan polvillaan maassa.
Yllätyimme siitä miten kirkon seiniä koristivat omalaatuiset pienet korut ja esineet. Joissakin huoneissa
saattoi olla jopa tuhansia esineitä jotka oltiin lahjoitettu luostariin. Saimme kuitenkin kuulla että suurin
osa näistä saattoi olla merkki uskosta miten he olivat mm. parantuneet sairauksista uskonnon takia.

Kiertueessa menimme myös tämän “ museoon “ . Tänne oltiin kerätty arvo- ja historiallisia esineitä.
Parhaiten mieleen museo kierroksesta jäi meidän mielestä kyllä se kun siellä oli esillä leivästä tehty
rukousnauha. Nunnan mukaan Auswitchissa ollut vanki oli nääntyessään tehnyt ruoka leivistään
rukousnauhan jotta pystyisi harjoittamaan uskontoaan salaa. Tämä henkilö oli loppujen lopuksi siten
selvinnyt Auswitcista ja oli sitten tuonut tämän rukousnauhansa Jasna Goran luostariin.

Jasna Goran luostari itsessään on Puolan tunnetuin pyhiinvaelluskohde, joka sijaitsee mäen päällä
Częstochowan kaupungin sydämessä. Luostari perustettiin 1300-luvulla, jonka jälkeen se joutui
lukuisien piiritysten ja ryöstöjen kohteeksi mutta pysyi kuitenkin yhtenä parhaiten säilyneenä pyhäin
paikka Puolassa. Se tunnetaan ympäri maailmaa kirkon sisällä sijaitsevasta Mustan Madonnan
ikonista. Tarinan mukaan maalaukseen ilmestyneet kaksi miekan jälkeä olivat peräisin ryöstö yrityksestä,
joka epäonnistui. Rosvojen hevoset eivät suostuneet lähtemään eteempäin ikonin kanssa, jolloin
varkaat suutuksissaan iskivät miekallaan kuvaa ja heittivät sen maahan.

Kokonaisuudessaan kierros oli hyvin opettavainen ja mielenkiintoinen mutta kierroksesta jäi ristiriitainen
tunne jälkeenpäin ajatellessa miten suuri vaikutus katolisella uskonnolla on oikeasti koko Puolan maassa.
Uskonto sattuikin olemaan sellainen aihe mikä hyppäsi monesti esille host perheen kanssa puhuessa.

Keskiviikko 2.10 ( Sabrina ja Milja )

Aamulla aikaisin lähdimme puolalaisten koulun takaa bussilla Krakovaa, Puolan entistä pääkaupunkia
kohti. Noin kolmen tunnin bussimatkan jälkeen Czestochowasta Krakovaan, bussi jätti meidät lähelle
Wawelin katedraalia, jossa oppaamme oli meitä vastassa. Kävelimme kaupungin joen vierusta pitkin
kohti Wawelin tulta syöksevää lohikäärmettä.

Kuvassa patsas Smok lohikäärmeestä syöksemässä tulta

Oppaamme kertoi meille vanhan tarun liittyen tähän Wawelin lohikäärmeeseen Smokiin.
” Tarun mukaan linnan lähellä luolassa asui hirvittävä hirviö ( Smok ). Sanottiin Lohikäärmeen
tarvinneen tasaisin välein ruokaa, eläinuhreja, jotka tietysti valittiin asukkaiden karja eläimistä.
Kuningas lupasi kansalaisilleen, että se joka saa tapettua lohikäärmeen saa hänen tyttärensä
(prinsessan) omakseen. Monet yrittivät taistella Smok lohikäärmettä vastaan mutta epäonnistuivat.
Ennen kuin nuori Krak niminen suutari keksi tuoda lohikäärmeelle niin paljon syötävää että tämä
täyttyisi aivan täyteen, jolloin lohikäärme Smokille tulisi tietysti jano ja meni juomaan joesta vettä.
Mutta Lohikäärme Smokin syötyään niin paljon upposi jokeen ja hukkui, jolloin nuori suutari sai
prinsessan.“

Lohikäärmeen luota matkamme jatkui kohti Wawelin katedraalia. Katedraalia pidetään Puolan
kansalliskirkkona ja tämä näky oli aivan huikea. Sisällä voi huomata erilaisia hautoja.
Eri hautoihin on haudattu Puolan kuningas toisensa jälkeen, katedraalissa oli myös hautoja, joihin
oli haudattu muita merkittäviä henkilöitä. Haudat oli koristeltu kauniisti ja jokaisen kuninkaan haudan
kanteen oli veistetty kuningas itse ja eläin tämän jalkoihin. Katedraalissa eräässä haudassa makasi
naiskuningas. Tästä oli myös muistomerkkejä täällä. Oppaan mukaan nainen oli nimetty kuninkaaksi
koska kuningattarena kansa ei olisi kuulemma kuunnellut tämän käskyjä.

Kuvassa näkyy hieman Wawelin katedraalia ulkoa päin.

Nähtyämme Wawelin linnan lähdimme kävelemään kohti juutalaistakorttelia. Vanha kaupunginosa
Kazimiers on pääsääntöisesti tunnettu sen synkästä historiasta, mutta nykyisin se tunnetaan sen
kuuluisista ravintoloista ja baareista. Mekin saimme tilaisuuden käydä syömässä ravintolassa,
jossa tarjoiltiin tunnettuja puolalaisia ruokia.

Alueellisesti juutalaiskortteli oli hienon näköinen vanhoineen taloineen ja synagogineen mutta
ajatuksemme kulkeutuivat tiettyinä hetkinä sen surulliseen historiaan. Oli jotenkin hyytävää ajatella,
miten yhteen aikaan siellä oli asunut suuria määriä juutalaisia, joiden kohtalo lopulta oli karmaiseva.

Käveltyämme juutalaisen alueen läpi pääsimme katselemaan vanhankaupungintorin keskiaikaisia
vaikutuksia ja sitä ympäröiviä hienoja rakennuksia. Saimme kuulla paljon historiallisia asioita
oppaaltamme ja kello kolmen aikoihin pääsimme jopa kuulemaan kuuluisan trumpetistin merkkisoiton
Pyhän Marian kirkon korkeimman tornin ikkunasta.

Trumpetin soittaja soittaa tunnin välein neljään eri suuntaan: kuninkaille, porvareille,
köyhille ja vieraille.

Torin keskellä sijaitsi vanha verkatehdas, josta ennen vanhaan voitiin ostaa eksoottisia,
itämaisia tuotteita, kuten mausteita ja silkkiä. Nykyisin rakennuksen alakerta toimi kauppahallina,
mutta mausteiden ja silkkien sijaan jokaisesta kaupasta sai harmittavasti vain turistitavaraa.
Saimme kuitenkin pienen hetken ihastella ja kierrellä kaupoissa ennen kuin lähdimme pikkuhiljaa
takaisin bussia kohden. Ennen takaisin päin menoa meillä oli hieman vapaa-aikaa ja osa meistä
meni paikalliseen kahvilaan wedel, jossa myytiin ihastuttavia konvehtisuklaita, herkullisia kaakao-
ja kahvijuomia ja erilaisia kauniita leivoksia. Puolalaiset ystävämme kertoivat meille kuinka tämä
oli heille hieman niin kuin meidän Fazerimme.

Matkalla bussia kohti kuitenkin törmäsimme Puolan historiallisiin matemaatikkoihin,
jotka olivat oppaamme mukaan ensimmäisiä matemaatikkoja jotka rikkoivat jonkin
matemaattisen lain.

Matemaatikkojen vieressä vasemmalla penkkiin on kaiverrettu yhtälö jota voi koittaa ratkaista.

Tämän jälkeen matka oli kohti bussia. Hyvästelimme Krakovan siltä päivältä ja suuntasimme takaisin
Czestochowaa kohti isäntäperheisiin lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Torstai 3.10 (Anton ja Juho)

Torstaina meidän aamun ohjelmana oli esittää esitelmämme joita olimme valmistelleet jo Suomessa.
Esitysten ideana oli näyttää puolalaisille sekä espanjalaisille suomalaisia kestävään kehitykseen
liittyviä ruokia ja yrityksiä. Espanjalaiset sekä puolalaiset esittivät esitelmät samasta aiheesta heidän
maansa kestävän kehityksen yrityksistä. Tämän jälkeen jakauduimme ryhmiin, joissa teimme
ryhmätöitä ravinnontuotannon tulevaisuudesta sekä teimme sarjakuvan tulevaisuuteen liittyen.

Työpajojen jälkeen siirryimme tauolle ja sen jälkeen matkasimme kohti vanhoja linnanraunioita,
joilla vietimme vähän aikaa. Tämän jälkeen menimme paikalliselle farmille jossa tarjottiin ruokaa
ja kuuntelimme puolalaisten soittamaa musiikkia. Tämän jälkeen lähdimme takaisin kohti
Czestochowan keskustaa ja suuri osa porukasta lähti viettämään viimeistä iltaa paikalliseen
ravintolaan.

Ravintolassa suuri osa porukasta kerääntyi yhteen huoneeseen nauttimaan virvokkeita ja
juttelemaan matkasta. Suurin osa puheenaiheista liittyi Erasmus-kursseihin ja siihen,
miten niitä voisi parantaa. Matkan lyhyys jäi harmittamaan useita opiskelijoita, sillä
vajaan viiden päivän matkan aikana ei kerkeä tutustua vieraan maan ihmisiin ja kulttuuriin
kovin hyvin. Vaikka kaikkia harmitti matkan lyhyys, yhtenäinen mielipide oli se, että matka oli
mahtava idea ja laajensi jokaisen osallistujan maailmankuvaa.