Siirry pääsisältöön

Leppävaarassa vaanii oppimisen vaara




Espoon suurin kasvukeskus.
Mutta mikä on sen puoleensa vetävä voima?
Entä minkälaisen oppimisympäristön se kätkee sisälleen?













Elokuinen tiistaiaamu, kello  07.50. A-juna Helsingistä saapuu raiteelle 4. Ihmisiä vyöryy ovista ulos laiturille, josta suuntaavat kukin omiin suuntiin. Toiset rientävät kiireisinä bussipysäkeille, toiset asematunneliin. Seuraan heitä.

Portaissa sieraimiin tarttuu kitkerän kahvin tuoksu, joka virkistää aamu-unista kulkijaa. Tunnelissa kaikuu harmonikka, jokin entuudestaan tuttu sävelmä, joka ei vain juolahda mieleen.

Portaiden alapäädyssä näen joukon ihmisiä odottavan kauppakeskuksen aukeamista.
Itse käännyn vasemmalle, kuljen kohti nousevan auringon valaisemaa tunnelin päätä.
Joukko nuoria kulkee edelläni. Seuraan heitä.

Noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen saavun valkoisen rakennuksen eteen.
Seinässä lukee “Leppävaaran lukio”. Astun opiskelijoita kuhisevaan aulaan.
Joku nojailee yksin seinään, osa nauraa ystäväpiirinsä kesken. Kansliaan on valtava jono.

Paljon iloisia kohtaamisia. On viimeisen lukuvuoteni ensimmäinen päivä.

Joukko opettajia pujottelee täyttä käytävää pitkin luokkiin. Pian opiskelijoita virtaa ovista sisään kuin vesi murtuneessa padossa. Istuudun luokan etuosaan ja kuuntelen mielenkiinnolla opettajan aloitusta.

                      “Ihana nähdä taas kesän jälkeen!” aloittaa ryhmänohjaaja.

Olo tuntuu heti kotoisammalta. Opettaja selostaa dioin yleistä informaatiota syyslukukauden aikataulusta. Suunnitelma vaikuttaa tarkasti laaditulta. Hän muistuttaa opiskelijoita myös omasta lukusuunnitelmasta, nimittäin kirjoitukset lähestyvät toden teolla. Eihän niihin ole kuin kuukausi.
Pian kuullaan myös opiskelijoiden omia toivomuksia abivuoteen liittyen. On puhetta abiturienteille tärkeistä menoista ja juhlallisuuksista .Lisäksi kootaan abitoimikunta.

Lukuvuoden ensimmäinen koulupäivä valuu nopeasti kuulumisten ja tiedottamisen puitteissa.
Astun ulos luokasta. Ohitseni vilisee joukko abeja. Jokaisella on yllään mustat hupparit, olallaan kangaskassit. Kaikkiin on kirjailtu “LELU 19” sekä “Absolut Abi”.

Astun ulos pihalle ja tuumin: tässä koulussa on sitä jotain!
                                                                                                    
                                                                   Benjamin Aliranta


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vaihto-opiskelijamme Isabelle

  My name is Isabelle, I am 17, and I am an exchange student here in Finland for the 2023-2024 school year. I am from the United States, and from the state of Colorado, right in the middle. I like to draw and paint, write, collect things like bones, stuffed animals, and angel figurines. I also love music! I am a big fan of metal, punk, and goth music and subcultures.                    Here, I am a long ways from home, so I have noticed many similarities and differences in the two weeks (so far) of my exchange. But first, let me tell you about where I’m from! I live in Parker, CO which is about an hour south of denver. I live on the prairie, and have a perfect view of the mountains from my house. At my house, we have a horse pasture and backyard where we keep horses and chickens respectively! We also have two dogs. Parker is considered a medium-size town with 60,000 people living there, but ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä jos media ottaa vallan?

  Pitkän kirjojen polttamisen parissa vietetyn päivän jälkeen Guy istahtaa kolmen seinätelevisionsa keskelle. Hän kutsuu vaimoaan Mildredia liittymään seuraansa, mutta ei kuule vastausta. Guy käy katsomassa ensin keittiöstä, sen jälkeen makuuhuoneesta, ja lopulta vaimo löytyykin makuuhuoneesta makoilemasta sängyn pohjalta. Guy on kääntymässä ympäri jättääkseen vaimonsa nukkumaan, mutta huomaa lattialla olevan tyhjän pilleripurkin. Hän soittaa välittömästi apua paikalle. Ray Bradburyn vuonna 1953 kirjoittama dystopia Fahrenheit 451 sijoittuu suurin piirtein nykyaikaan ja kertoo maailmasta, jossa palomiesten tehtävänä on polttaa kaikki kirjat ja sivistyneistö on vaiennettu. Kirjan päähenkilö on palomies nimeltä Guy Montag, joka pitää työstään, kunnes tapaa naapurin Clarissen, joka tutustuttaa Guyn sananvapauteen. Sitten Guy alkaakin kyseenalaistamaan, miksi kirjat pitää polttaa. Seuraavaksi hän kyseenalaistaa, miksi kaupungin yli lentää päivittäin pommittajia, miksi hänen vaimonsa...
Lähetä kommentti
Lue lisää