Siirry pääsisältöön

Leppävaarassa vaanii oppimisen vaara




Espoon suurin kasvukeskus.
Mutta mikä on sen puoleensa vetävä voima?
Entä minkälaisen oppimisympäristön se kätkee sisälleen?













Elokuinen tiistaiaamu, kello  07.50. A-juna Helsingistä saapuu raiteelle 4. Ihmisiä vyöryy ovista ulos laiturille, josta suuntaavat kukin omiin suuntiin. Toiset rientävät kiireisinä bussipysäkeille, toiset asematunneliin. Seuraan heitä.

Portaissa sieraimiin tarttuu kitkerän kahvin tuoksu, joka virkistää aamu-unista kulkijaa. Tunnelissa kaikuu harmonikka, jokin entuudestaan tuttu sävelmä, joka ei vain juolahda mieleen.

Portaiden alapäädyssä näen joukon ihmisiä odottavan kauppakeskuksen aukeamista.
Itse käännyn vasemmalle, kuljen kohti nousevan auringon valaisemaa tunnelin päätä.
Joukko nuoria kulkee edelläni. Seuraan heitä.

Noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen saavun valkoisen rakennuksen eteen.
Seinässä lukee “Leppävaaran lukio”. Astun opiskelijoita kuhisevaan aulaan.
Joku nojailee yksin seinään, osa nauraa ystäväpiirinsä kesken. Kansliaan on valtava jono.

Paljon iloisia kohtaamisia. On viimeisen lukuvuoteni ensimmäinen päivä.

Joukko opettajia pujottelee täyttä käytävää pitkin luokkiin. Pian opiskelijoita virtaa ovista sisään kuin vesi murtuneessa padossa. Istuudun luokan etuosaan ja kuuntelen mielenkiinnolla opettajan aloitusta.

                      “Ihana nähdä taas kesän jälkeen!” aloittaa ryhmänohjaaja.

Olo tuntuu heti kotoisammalta. Opettaja selostaa dioin yleistä informaatiota syyslukukauden aikataulusta. Suunnitelma vaikuttaa tarkasti laaditulta. Hän muistuttaa opiskelijoita myös omasta lukusuunnitelmasta, nimittäin kirjoitukset lähestyvät toden teolla. Eihän niihin ole kuin kuukausi.
Pian kuullaan myös opiskelijoiden omia toivomuksia abivuoteen liittyen. On puhetta abiturienteille tärkeistä menoista ja juhlallisuuksista .Lisäksi kootaan abitoimikunta.

Lukuvuoden ensimmäinen koulupäivä valuu nopeasti kuulumisten ja tiedottamisen puitteissa.
Astun ulos luokasta. Ohitseni vilisee joukko abeja. Jokaisella on yllään mustat hupparit, olallaan kangaskassit. Kaikkiin on kirjailtu “LELU 19” sekä “Absolut Abi”.

Astun ulos pihalle ja tuumin: tässä koulussa on sitä jotain!
                                                                                                    
                                                                   Benjamin Aliranta


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihto-opiskelijamme Isabelle

  My name is Isabelle, I am 17, and I am an exchange student here in Finland for the 2023-2024 school year. I am from the United States, and from the state of Colorado, right in the middle. I like to draw and paint, write, collect things like bones, stuffed animals, and angel figurines. I also love music! I am a big fan of metal, punk, and goth music and subcultures.                    Here, I am a long ways from home, so I have noticed many similarities and differences in the two weeks (so far) of my exchange. But first, let me tell you about where I’m from! I live in Parker, CO which is about an hour south of denver. I live on the prairie, and have a perfect view of the mountains from my house. At my house, we have a horse pasture and backyard where we keep horses and chickens respectively! We also have two dogs. Parker is considered a medium-size town with 60,000 people living there, but by Finnish town standards it is a lot bigger! It is a mostly suburban town where commercial ne
Lähetä kommentti
Lue lisää

Syksyn 2022 ylioppilaan puhe

 Kuva: Erin Keskitalo Arvoisa juhlaväki, rehtori, opettajat ja koulun muu henkilökunta sekä tietenkin syksyn 2022 tuoreet ylioppilaat. Minulla on suuri kunnia olla puhumassa tänään teille Leppävaaran lukion ylioppilasjuhlassa. Niin muuten myös äidin äitini piti aikanaan puheen omassa ylioppilasjuhlassaan. Aivan ensimmäiseksi haluan onnitella kaikkia tämän syksyn ylioppilaita. Olemme tehneet valtavan työn, joka palkitaan tänään. Ollaan siis itsestämme ylpeitä. Itselleni ainakin tämä on valtavan tärkeä päivä, koska tieni ylioppilaaksi ei ole ollenkaan ollut itsestäänselvyys. Muistellaan nyt hieman, millainen oli meidän lukiotaipaleemme Leppävaaran lukiossa. Melkein 3,5 vuotta sitten aloitimme lukion alkuperäisissä Leppävaaran lukion tiloissa. Edessämme olivat tällöin heti jo ensimmäiset haasteet: sisäilmaongelmainen koulu ja tietenkin tässä vaiheessa meille täysin uusi ja tuntematon lukio-opiskelu. Samaan aikaan oli myös aika alkaa solmimaan uusia ystävyyssuhteita, kun suurimmalla osalla
Lähetä kommentti
Lue lisää

Voitaisiinko sykemittareista luopua?

 Monet mittaavat omaa aktiivisuuttaan urheilukellolla tai sykemittarilla, mukaan lukien minä. Minun omassa äly- ja urheilukellossani on kolme aktiivisuusympyrää, jotka pitäisi päivän aikana saada täyteen. Monesti päivän lopussa harmittaa, kun rinkulat eivät olekaan täynnä ja menettää viikon putken, missä on saanut kaikki ympyrät täyteen päivittäin. Onneksi rinkuloiden tavoitemäärät saa säätää itse, jotta niihin voi laittaa itselle realistiset tavoitteet. Urheilukelloni ei myöskään ihan ymmärrä, että en voi esimerkiksi kokeen aikana yhtäkkiä nousta ja jaloitella, vaikka kello kuinka monta kertaa sanoo, että sen aika olisi nyt. Laitteen odotuksia ja neuvoja ei voi siis ihan aina täysin noudattaa.   Johanna Malinen toteaakin kolumnissaan “Mittaamme hyvinvointiamme, vaikka jatkuva suorittaminen on monelle petollista” (Yle uutiset, 12.12.2019), kuinka nykyteknologian avulla kehosta voi mitata todella monia asioita. Nykypäivänä urheilukelloista ja sykemittareista näkee oman askelmäärän,
Lähetä kommentti
Lue lisää