Siirry pääsisältöön

Leppävaarassa vaanii oppimisen vaara




Espoon suurin kasvukeskus.
Mutta mikä on sen puoleensa vetävä voima?
Entä minkälaisen oppimisympäristön se kätkee sisälleen?













Elokuinen tiistaiaamu, kello  07.50. A-juna Helsingistä saapuu raiteelle 4. Ihmisiä vyöryy ovista ulos laiturille, josta suuntaavat kukin omiin suuntiin. Toiset rientävät kiireisinä bussipysäkeille, toiset asematunneliin. Seuraan heitä.

Portaissa sieraimiin tarttuu kitkerän kahvin tuoksu, joka virkistää aamu-unista kulkijaa. Tunnelissa kaikuu harmonikka, jokin entuudestaan tuttu sävelmä, joka ei vain juolahda mieleen.

Portaiden alapäädyssä näen joukon ihmisiä odottavan kauppakeskuksen aukeamista.
Itse käännyn vasemmalle, kuljen kohti nousevan auringon valaisemaa tunnelin päätä.
Joukko nuoria kulkee edelläni. Seuraan heitä.

Noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen saavun valkoisen rakennuksen eteen.
Seinässä lukee “Leppävaaran lukio”. Astun opiskelijoita kuhisevaan aulaan.
Joku nojailee yksin seinään, osa nauraa ystäväpiirinsä kesken. Kansliaan on valtava jono.

Paljon iloisia kohtaamisia. On viimeisen lukuvuoteni ensimmäinen päivä.

Joukko opettajia pujottelee täyttä käytävää pitkin luokkiin. Pian opiskelijoita virtaa ovista sisään kuin vesi murtuneessa padossa. Istuudun luokan etuosaan ja kuuntelen mielenkiinnolla opettajan aloitusta.

                      “Ihana nähdä taas kesän jälkeen!” aloittaa ryhmänohjaaja.

Olo tuntuu heti kotoisammalta. Opettaja selostaa dioin yleistä informaatiota syyslukukauden aikataulusta. Suunnitelma vaikuttaa tarkasti laaditulta. Hän muistuttaa opiskelijoita myös omasta lukusuunnitelmasta, nimittäin kirjoitukset lähestyvät toden teolla. Eihän niihin ole kuin kuukausi.
Pian kuullaan myös opiskelijoiden omia toivomuksia abivuoteen liittyen. On puhetta abiturienteille tärkeistä menoista ja juhlallisuuksista .Lisäksi kootaan abitoimikunta.

Lukuvuoden ensimmäinen koulupäivä valuu nopeasti kuulumisten ja tiedottamisen puitteissa.
Astun ulos luokasta. Ohitseni vilisee joukko abeja. Jokaisella on yllään mustat hupparit, olallaan kangaskassit. Kaikkiin on kirjailtu “LELU 19” sekä “Absolut Abi”.

Astun ulos pihalle ja tuumin: tässä koulussa on sitä jotain!
                                                                                                    
                                                                   Benjamin Aliranta


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parhaat kouluruoat Leppävaaran lukiossa

Koulumme tunnetaan erityisen hyvästä kouluruoasta, ja olen itse nyt päässyt nauttimaan siitä jo lähes kolmen vuoden ajan. Olen ollut todella tyytyväinen tarjoiluun ja jään ehdottomasti ikävöimään näitä Food and co -ravintola Metropolian tarjoamia lounaita. Tässä blogikirjoituksessa tulee erityismaininnat niille ruuille, joita tulen eniten ikävöimään lähdettyäni tästä koulusta. (Ei tule paremmuusjärjestyksessä ja kuvat ei ole koulustamme, mutta mielestäni näyttävät samalta kuin koulumme ruoat.) 1. Leipä  Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, niin Metropolian tarjoama leipä on aivan fantastista. Etenkin lämpimänä se on ehdottomasti päivän piristys, kun tämän mehevän leivän laittaa suuhunsa.                                                                        ...
Lähetä kommentti
Lue lisää
Leppävaaran lukio koordinoi Erasmus+ hanketta Being a Global Citizen and Future Skills, jossa on mukana kumppanuuskoulut Puolan Czestochowasta sekä Espanjan Gandiasta. Projektiin liittyviä tapaamisia on järjestetty syksyllä 2018 Gandiassa ja keväällä 2019 Suomessa meidän koulussamme. Olimme matkalla 30.9.-4.10.2019 Puolassa, jossa projektin teemaa käsiteltiin kestävän kehityksen näkökulmasta.  Maanantai 30.9 (Ellie ja Maisa)  Maanantaina matkamme alkoi viiden herätyksellä. Matkasimme Helsingin lentokentälle ja hyppäsimme koneeseen joka suuntasi Puolaan. lentomme meni ilman ongelmia ja kahden tunnin lennon jälkeen saavuimme Krakovaan.  Saavuttuamme Krakovaan lähdimme minibussilla syömään tyypillistä ja herkullista  puolalaista ruokaa. Pojat ottivat hillittömän liha-annoksen puoliksi ja kaikki katsoivat kauhuissaan mahtavatko he jaksaa syödä koko annoksen. Kaikki olivat ravintolan jälkeen erittäin täysiä ja valmiina seuraavaan aktiviteettiin. R...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hetki ennen pimeää

  On hetkiä, jotka pysäyttävät. Auringonlasku on yksi niistä. Taivas on täynnä erilaisia värejä ja maailma hohtaa ympärillä. Auringonlaskun näkymää ei voi ennustaa, joskus se hohtaa täytenä kultana, toisinaan pinkkinä, oranssina tai violettina. Ne eivät koskaan näytä samalta, mikä tuo jännitystä. Auringonlaskun aikana alkaa miettimään elämän tärkeimpiä asioita. Auringonlaskut muistuttavat siitä, että vaikka jokin loppuu, se ei välttämättä ole huono asia. Se voi olla kaunista, rauhallista ja antaa tilaa uudelle. Auringonlaskua katsoessani tunnen kiitollisuutta. Siinä hetkessä on helppo miettiä, mitä päivä on tuonut tullessaan. Mielestäni maailma on kauneimmillaan auringonlaskun aikaan. Kun aurinko alkaa painua horisonttiin ja valo katoaa, tuntuu kuin maailma hidastuisi hetkeksi. Otan mielelläni kuvia auringonlaskuista. Kuvista tulee aina erilaisia, mikä on siistiä. Mutta vaikka kuva olisi kuinka hyvä, se ei koskaan päihitä sitä, että näkisi auringonlaskun omin silmin.  Syysloma...
Lähetä kommentti
Lue lisää