Espoon suurin kasvukeskus.
Mutta mikä on sen puoleensa vetävä voima?
Entä minkälaisen oppimisympäristön se
kätkee sisälleen?
Elokuinen tiistaiaamu, kello 07.50. A-juna Helsingistä saapuu
raiteelle 4. Ihmisiä vyöryy ovista ulos laiturille, josta suuntaavat kukin
omiin suuntiin. Toiset rientävät kiireisinä bussipysäkeille, toiset
asematunneliin. Seuraan heitä.
Portaissa sieraimiin
tarttuu kitkerän kahvin tuoksu, joka virkistää aamu-unista kulkijaa. Tunnelissa
kaikuu harmonikka, jokin entuudestaan tuttu sävelmä, joka ei vain juolahda
mieleen.
Portaiden alapäädyssä näen joukon ihmisiä odottavan kauppakeskuksen
aukeamista.
Itse käännyn vasemmalle,
kuljen kohti nousevan auringon valaisemaa tunnelin päätä.
Joukko nuoria kulkee
edelläni. Seuraan heitä.
Noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen saavun valkoisen rakennuksen eteen.
Seinässä lukee
“Leppävaaran lukio”. Astun opiskelijoita kuhisevaan aulaan.
Joku nojailee yksin
seinään, osa nauraa ystäväpiirinsä kesken. Kansliaan on valtava jono.
Paljon iloisia kohtaamisia. On viimeisen lukuvuoteni ensimmäinen päivä.
Joukko opettajia
pujottelee täyttä käytävää pitkin luokkiin. Pian opiskelijoita virtaa ovista
sisään kuin vesi murtuneessa padossa. Istuudun luokan etuosaan ja kuuntelen
mielenkiinnolla opettajan aloitusta.
“Ihana nähdä taas kesän jälkeen!” aloittaa
ryhmänohjaaja.
Olo tuntuu heti
kotoisammalta. Opettaja selostaa dioin yleistä informaatiota syyslukukauden
aikataulusta. Suunnitelma vaikuttaa tarkasti laaditulta. Hän muistuttaa
opiskelijoita myös omasta lukusuunnitelmasta, nimittäin kirjoitukset lähestyvät
toden teolla. Eihän niihin ole kuin kuukausi.
Pian kuullaan myös
opiskelijoiden omia toivomuksia abivuoteen liittyen. On puhetta abiturienteille
tärkeistä menoista ja juhlallisuuksista .Lisäksi kootaan abitoimikunta.
Lukuvuoden ensimmäinen koulupäivä valuu nopeasti kuulumisten ja
tiedottamisen puitteissa.
Astun ulos luokasta.
Ohitseni vilisee joukko abeja. Jokaisella on yllään mustat hupparit, olallaan
kangaskassit. Kaikkiin on kirjailtu “LELU 19” sekä “Absolut Abi”.
Astun ulos pihalle ja
tuumin: tässä koulussa on sitä jotain!
Benjamin Aliranta
Kommentit
Lähetä kommentti