Novelli
“Autttakkaaaaaaa!!!!!” huusi nainen parvekkeelta. Ruskeatukkainen nuori nainen taisteli vanhemman naisen kanssa, joka piti käsiään nuoren naisen kurkulla. Kummatkin huusivat täyttä kurkkua. Parin minuutin vaarallisen taistelun jälkeen vanhempi nainen riuhtaisi nuorukaisen sisälle ja paiskasi oven lukkoon. Viereisen talon kaksoset seurasivat tapahtumia neuvottomina. Yht’äkkiä kummankin naisen ruumis lensi parvekkeen ikkunaan voimalla, mutta lasiin ei tullut säröäkään. Vallitsi syvä hiljaisuus. Kaksoset riensivät kertomaan tapahtumista isovanhemmilleen, jotka pitivät heistä huolen, mutta he olivat päiväunilla. Eivätkä lapset uskaltaneet herättää kärttyisiä vanhuksia. Apua ei saatu.
Seuraavana päivänä talonmies tuli kotiin ja kertoi vaimolleen ja kaksosille, kuinka taloyhtiön putkisto oli mennyt tukkoon. Putken oli tukkinut ihmisen jänneluu. Poliisit soitettiin tutkimaan tilannetta, naapureita puhuteltiin ja kaksoset yrittivät selittää isovanhemmilleen, mitä olivat nähneet, mutta kuka nyt uhmakkaita nelivuotiaita kuuntelisi?
Viikkojen tutkimuksien jälkeen, mitään ei ollut löytynyt. Kaikkia naapureita oli puhuteltu ja nuoren naisen asunto tutkittiin lattiasta kattoon. Ei vieläkään mitään. Kaksoset leikkivät pihalla yhtenä päivänä kahdestaan, kun mukavan näköinen nainen tuli kyselemään, joko lapset tietäisivät jotain tapahtuneesta. Tyttö vastasi kieltävästi. Nainen näki lapsista, etteivät he kertoneet kaikkea, ja kysyi pojalta: “Tiedätkö mitä tapahtui naapuritalon tädille?” Poika purskahti itkuun. Hysteerisesti hän alkoi kertaamaan viikkojen jälkeisiä tapahtumia ja nyt sisko yhtyi kertomukseen. “Tyttö riiteli äidin kanssa” poika sopersi naama punaisena.
Nainen vei lapset poliisiasemalle, jossa heiltä kysyttiin kaikenlaisia outoja kysymyksiä ja heille tarjottiin mehua ja keksejä. Ei äiti ole mitään pahaa tehnyt tai niin lapset uskoivat. Lasten tarinoista selvisi, että he ovat asuneet isovanhempiensa luona yli vuoden ja äiti kävi välillä käymässä, mitä nyt pääsi laitoksesta lomalle. Poliisin selvitettyä äidin taustoja selvisi, että hän on vapautunut vankilasta hetki ennen kaksosten syntymää, eikä lasten isästä ole enempää tietoa.
Ei ihme, ettei äiti ollut täysjärkinen, jos oli viettänyt yli puolet raskaana olo ajasta Hämeenlinnan naisvankilassa. Vapautuessaan hän oli muuttanut vanhempiensa luokse, mutta lasten synnyttyä vaipunut vakavaan masennukseen, joten vauvat olivat jääneet isovanhempien kontolle. Äidin rikosrekisteristä selvisi, että hän oli ollut mukana autovarkaudessa. Pidemmän tuomion oli saanut mies, joka oli ollut mukana ryöstössä. Oliko mies kaksosten isä? Voisiko hän tietää kuka oli satuttanut naisia?
Käynti Sörnäisten vankilassa selvensi tilannetta. Mies ei tiennyt, oliko hänellä lapsia ja epäili isyyttään. Hän kertoi olevansa kaksosten äidin kanssa vain tuttuja, mutta mainitsi naisen pidempiaikaisen miesystävän, joka oli myös viettänyt aikaa vankilassa nuoruusvuosinaan. Sain miehen nimen ja lähdin takaisin poliisiasemalle. Kyselin ympäriinsä jos joku tietäisi miehestä jotain. Laitoin myös soittopyynnön Kaakkois-Suomen poliisilaitokselle, sillä mies oli syntynyt Lappeenrannassa. Seuraavana päivänä lounasta syödessäni puhelin pirahti ja langan päässä oli Lauri, jonka kanssa olimme poliisikoulussa samaan aikaan. Lauri jaaritteli tuttuun tapaansa viisitoista minuuttia, mitä kuluneiden vuosien aikan oli tapahtunut. Hän on aina ollut puhelias ja kaikki tykkäsivät Laurista. Muistin opiskeluajoista ja Laurin jutuista, että ajattelin usein niiden olevan pelkkää puhetta. Puhelun aikana yritin monesti palata asiaan, jonka takia hänelle soittelin. Neljänkymmenenviiden minuutin aikana olin kuullut kaiken lapsen syntymästä ja vaimon flunssasta. Eikä minua voinut kiinnostaa pätkääkään. Vihdoin Lauri sanoi: “Mikkolan Eemelistä kyselit vai?” Vihdoin. Vihdoin päästiin asiaan. Hän muuttui heti lyhytsanaiseksi ja kertoi, ettei tiennyt enempää, minkä olin jo ennen saanut selville. Mies ei kuulostanut enää Laurilta. Hän kertoi äkkiä, että hänen täytyy lähteä. Lauri sanoi puhelun lopussa hiljaisella äänellä, että Mikkolan bisneksiin ei kannata sotkeutua ja lopetti puhelun. Mitkä bisnekset muka? Juurihan hän sanoi, ettei tiedä miehestä mitään. Nyt mielenkiintoni heräsi entistä enemmän. Olin varma, että Lauri tiesi tästä enemmän, mitä antoi ymmärtää, mutta miten saisin sen selville?
Hain lupaa esimieheltäni lähteä Lappeenrantaan katsastamaan tilannetta. Jos Lauri ei kertonut minulle kaikkea, löytäisin jonkun toisen. Muistellessani opiskeluaikoja, Kaakkois-Suomen laitoksella pitäisi olla muutama vanha tuttu, joita voisin lähestyä ensin. Olin Lappeenrannassa aikaisin seuraavana aamuna. En saanut unen päästä kiinni ja lähdin ajamaan ennen auringon nousua. Roikuin laitoksen ovessa jo ennen kahdeksaa. Näin upouuden Mercedeksen Maybachin ajavan laitoksen eteen. Henkilökunnan paikoille. Ohjaajan paikalta nousi Liina Koskela, joka oli ollut vuotta edellä minua poliisikoulussa. Oliko Lappeessa satsattu poliisien virka-autoihin vähän enemmän kuin yleensä? Olin kuullut, että Koskela oli päässyt viitisen vuotta sitten laitoksen johtoon. Heilautin kättä Liinalle. Hän huomasi minut äkkiä ja juoksi luokseni. Hän oli hyvin innoissaan ja tarttui kaulaani kiinni ja halasi liian pitkään minun makuuni. Hämmennyin hieman kohtaamisesta, sillä olin puhunut koko naiselle alle viisi kertaa koko elämäni aikana. Hän viittoi minua ovesta sisään ja seurasin häntä. Liina esitteli minua osastolle kuin kuninkaallista. Muutaman poliisin porukka mulkoili Liinan puhuessa. Ymmärsin sen täysin, koska en itsekään jaksa liiallista suitsutusta ja asioiden hienostelua.
Päätin, että haluan ensin nähdä Laurin. Liina ohjasi minut hänen huoneeseensa, jossa hän näpytteli tietokonetta. Sudoku heijastui takana olevasta ikkunasta. Lauri näytti kauhistuneelta minut nähdessään. Hymyilin huoneeseen tullessani ja kiitin Liinaa saatosta. Istuuduin työpöydän toiselle puolelle ja aloitin kyselemään Eemeli Mikkolasta, koska viime kerralla juttumme jäi lyhyeen. Laurin naama punotti ja hän pyyhki hikisiä käsiään reisiin. Lauri on järkyttävän huono valehtelemaan. Hän selitti puuta heinää kymmenisen minuuttia ja minä kuuntelin hiljaa. Kummatkin meistä tiesi, että hän valehteli sanoessaan ettei tiedä Eemeli Mikkolasta mitään. Kun hän vihdoin piti tauon. Hän rupesi itkemään. Vollottamaan kuin pikkulapsi. Lauri yritti koota itseään, mutta ei siitä mitään tullut. Hysteerisen itkun lomassa hän alkoi selittämään, kuinka häntä kiristettiin, eikä voisi kertoa minulle mitään. Yritin rauhoitella miestä ja sanoin, että jos hän ei kerro minulle mihin on sotkeutunut, saan hänet entistä suurempiin ongelmiin. Yritin aina toimia poliisi-valan mukaan, mutta jotkut tilanteet vaativat ylimääräisiä voimakeinoja. Huomasin Liinan soittavan minulle. Painoin äkkiä punaista. En voi lähteä nyt. Kun ihminen on herkässä tilassa, valehtelusta tulee entistä hankalampaa. Nyt Liina pommitti minua viesteillä. Mistä hän oli saanut edes numeroni?
Hyppäsimme Liinan krominväriseen luksusautoon ja hän pisti hälyn katolle. Ajoimme kahden kilometrin päähän tehdasalueelle, jossa uskottiin Mikkolan vetävän ihmisauppa bisneksiään. Ajoimme kuuden maijan kannoilla paikalle. Varasto rakennus oli autio. Näin portaat kellariin osoitin sitä ryhmälle ja menin edeltä. Portaat alas päästyämme edessämme oli panssariovi, joka oli raollaan. Ovi vedettiin auki ja sen takaa paljastui kylmiö, jonka lattia oli vuorattu patjoilla. Ruumiit oli kiinnitetty käsistä ja jaloista lattiassa oleviin metallirenkaisiin.
Loppuraporttia tehdessäni olin saanut vastauksen kysymyksiin, mutta en voinut sanoa olevani tyytyväinen. Olin nähnyt kaksi tusinaa ruumista kellarissa, joilta oli poistettu sisäelimet. Kaksosten äiti ja nuori tyttö oli ruumiiden joukossa. Naisista ei ollut paljoa jäljellä, mutta dna:t todistivat heidän henkilöllisyytensä. Toiselta naiselta puuttui kokonaan toinen jalka polvesta alaspäin. Jalan puuttumiseen ei löydetty mitään selitystä. Jalasta oli tallella vain putkistosta löytynyt luun pala. Parvekkeella ollut nuori nainen oli Mikkolan naisystävä, joka riiteli kaksosten äidin kanssa Mikkolan osallisuudesta lasten elämään. Eemeli Mikkola oli kaksosten isä. Lauri oli nuoruusvuosinaan tuntenut Eemeli Mikkolan. Hänen kuultua Laurin valmistuneen poliisiksi. Alkoi hän teettää Laurilla pieniä palveluksia. Vuosien kuluessa palvelukset ja uhkaukset olivat muuttuneet vain suuremmiksi. Liina oli voittanut lotossa 77 miljoonaa euroa. Se selitti auton. Palvelukseni Kaakkois-Suomen poliisissa oli tässä.
“Autttakkaaaaaaa!!!!!” huusi nainen parvekkeelta. Ruskeatukkainen nuori nainen taisteli vanhemman naisen kanssa, joka piti käsiään nuoren naisen kurkulla. Kummatkin huusivat täyttä kurkkua. Parin minuutin vaarallisen taistelun jälkeen vanhempi nainen riuhtaisi nuorukaisen sisälle ja paiskasi oven lukkoon. Viereisen talon kaksoset seurasivat tapahtumia neuvottomina. Yht’äkkiä kummankin naisen ruumis lensi parvekkeen ikkunaan voimalla, mutta lasiin ei tullut säröäkään. Vallitsi syvä hiljaisuus. Kaksoset riensivät kertomaan tapahtumista isovanhemmilleen, jotka pitivät heistä huolen, mutta he olivat päiväunilla. Eivätkä lapset uskaltaneet herättää kärttyisiä vanhuksia. Apua ei saatu.
Seuraavana päivänä talonmies tuli kotiin ja kertoi vaimolleen ja kaksosille, kuinka taloyhtiön putkisto oli mennyt tukkoon. Putken oli tukkinut ihmisen jänneluu. Poliisit soitettiin tutkimaan tilannetta, naapureita puhuteltiin ja kaksoset yrittivät selittää isovanhemmilleen, mitä olivat nähneet, mutta kuka nyt uhmakkaita nelivuotiaita kuuntelisi?
Viikkojen tutkimuksien jälkeen, mitään ei ollut löytynyt. Kaikkia naapureita oli puhuteltu ja nuoren naisen asunto tutkittiin lattiasta kattoon. Ei vieläkään mitään. Kaksoset leikkivät pihalla yhtenä päivänä kahdestaan, kun mukavan näköinen nainen tuli kyselemään, joko lapset tietäisivät jotain tapahtuneesta. Tyttö vastasi kieltävästi. Nainen näki lapsista, etteivät he kertoneet kaikkea, ja kysyi pojalta: “Tiedätkö mitä tapahtui naapuritalon tädille?” Poika purskahti itkuun. Hysteerisesti hän alkoi kertaamaan viikkojen jälkeisiä tapahtumia ja nyt sisko yhtyi kertomukseen. “Tyttö riiteli äidin kanssa” poika sopersi naama punaisena.
Nainen vei lapset poliisiasemalle, jossa heiltä kysyttiin kaikenlaisia outoja kysymyksiä ja heille tarjottiin mehua ja keksejä. Ei äiti ole mitään pahaa tehnyt tai niin lapset uskoivat. Lasten tarinoista selvisi, että he ovat asuneet isovanhempiensa luona yli vuoden ja äiti kävi välillä käymässä, mitä nyt pääsi laitoksesta lomalle. Poliisin selvitettyä äidin taustoja selvisi, että hän on vapautunut vankilasta hetki ennen kaksosten syntymää, eikä lasten isästä ole enempää tietoa.
Ei ihme, ettei äiti ollut täysjärkinen, jos oli viettänyt yli puolet raskaana olo ajasta Hämeenlinnan naisvankilassa. Vapautuessaan hän oli muuttanut vanhempiensa luokse, mutta lasten synnyttyä vaipunut vakavaan masennukseen, joten vauvat olivat jääneet isovanhempien kontolle. Äidin rikosrekisteristä selvisi, että hän oli ollut mukana autovarkaudessa. Pidemmän tuomion oli saanut mies, joka oli ollut mukana ryöstössä. Oliko mies kaksosten isä? Voisiko hän tietää kuka oli satuttanut naisia?
Käynti Sörnäisten vankilassa selvensi tilannetta. Mies ei tiennyt, oliko hänellä lapsia ja epäili isyyttään. Hän kertoi olevansa kaksosten äidin kanssa vain tuttuja, mutta mainitsi naisen pidempiaikaisen miesystävän, joka oli myös viettänyt aikaa vankilassa nuoruusvuosinaan. Sain miehen nimen ja lähdin takaisin poliisiasemalle. Kyselin ympäriinsä jos joku tietäisi miehestä jotain. Laitoin myös soittopyynnön Kaakkois-Suomen poliisilaitokselle, sillä mies oli syntynyt Lappeenrannassa. Seuraavana päivänä lounasta syödessäni puhelin pirahti ja langan päässä oli Lauri, jonka kanssa olimme poliisikoulussa samaan aikaan. Lauri jaaritteli tuttuun tapaansa viisitoista minuuttia, mitä kuluneiden vuosien aikan oli tapahtunut. Hän on aina ollut puhelias ja kaikki tykkäsivät Laurista. Muistin opiskeluajoista ja Laurin jutuista, että ajattelin usein niiden olevan pelkkää puhetta. Puhelun aikana yritin monesti palata asiaan, jonka takia hänelle soittelin. Neljänkymmenenviiden minuutin aikana olin kuullut kaiken lapsen syntymästä ja vaimon flunssasta. Eikä minua voinut kiinnostaa pätkääkään. Vihdoin Lauri sanoi: “Mikkolan Eemelistä kyselit vai?” Vihdoin. Vihdoin päästiin asiaan. Hän muuttui heti lyhytsanaiseksi ja kertoi, ettei tiennyt enempää, minkä olin jo ennen saanut selville. Mies ei kuulostanut enää Laurilta. Hän kertoi äkkiä, että hänen täytyy lähteä. Lauri sanoi puhelun lopussa hiljaisella äänellä, että Mikkolan bisneksiin ei kannata sotkeutua ja lopetti puhelun. Mitkä bisnekset muka? Juurihan hän sanoi, ettei tiedä miehestä mitään. Nyt mielenkiintoni heräsi entistä enemmän. Olin varma, että Lauri tiesi tästä enemmän, mitä antoi ymmärtää, mutta miten saisin sen selville?
Hain lupaa esimieheltäni lähteä Lappeenrantaan katsastamaan tilannetta. Jos Lauri ei kertonut minulle kaikkea, löytäisin jonkun toisen. Muistellessani opiskeluaikoja, Kaakkois-Suomen laitoksella pitäisi olla muutama vanha tuttu, joita voisin lähestyä ensin. Olin Lappeenrannassa aikaisin seuraavana aamuna. En saanut unen päästä kiinni ja lähdin ajamaan ennen auringon nousua. Roikuin laitoksen ovessa jo ennen kahdeksaa. Näin upouuden Mercedeksen Maybachin ajavan laitoksen eteen. Henkilökunnan paikoille. Ohjaajan paikalta nousi Liina Koskela, joka oli ollut vuotta edellä minua poliisikoulussa. Oliko Lappeessa satsattu poliisien virka-autoihin vähän enemmän kuin yleensä? Olin kuullut, että Koskela oli päässyt viitisen vuotta sitten laitoksen johtoon. Heilautin kättä Liinalle. Hän huomasi minut äkkiä ja juoksi luokseni. Hän oli hyvin innoissaan ja tarttui kaulaani kiinni ja halasi liian pitkään minun makuuni. Hämmennyin hieman kohtaamisesta, sillä olin puhunut koko naiselle alle viisi kertaa koko elämäni aikana. Hän viittoi minua ovesta sisään ja seurasin häntä. Liina esitteli minua osastolle kuin kuninkaallista. Muutaman poliisin porukka mulkoili Liinan puhuessa. Ymmärsin sen täysin, koska en itsekään jaksa liiallista suitsutusta ja asioiden hienostelua.
Päätin, että haluan ensin nähdä Laurin. Liina ohjasi minut hänen huoneeseensa, jossa hän näpytteli tietokonetta. Sudoku heijastui takana olevasta ikkunasta. Lauri näytti kauhistuneelta minut nähdessään. Hymyilin huoneeseen tullessani ja kiitin Liinaa saatosta. Istuuduin työpöydän toiselle puolelle ja aloitin kyselemään Eemeli Mikkolasta, koska viime kerralla juttumme jäi lyhyeen. Laurin naama punotti ja hän pyyhki hikisiä käsiään reisiin. Lauri on järkyttävän huono valehtelemaan. Hän selitti puuta heinää kymmenisen minuuttia ja minä kuuntelin hiljaa. Kummatkin meistä tiesi, että hän valehteli sanoessaan ettei tiedä Eemeli Mikkolasta mitään. Kun hän vihdoin piti tauon. Hän rupesi itkemään. Vollottamaan kuin pikkulapsi. Lauri yritti koota itseään, mutta ei siitä mitään tullut. Hysteerisen itkun lomassa hän alkoi selittämään, kuinka häntä kiristettiin, eikä voisi kertoa minulle mitään. Yritin rauhoitella miestä ja sanoin, että jos hän ei kerro minulle mihin on sotkeutunut, saan hänet entistä suurempiin ongelmiin. Yritin aina toimia poliisi-valan mukaan, mutta jotkut tilanteet vaativat ylimääräisiä voimakeinoja. Huomasin Liinan soittavan minulle. Painoin äkkiä punaista. En voi lähteä nyt. Kun ihminen on herkässä tilassa, valehtelusta tulee entistä hankalampaa. Nyt Liina pommitti minua viesteillä. Mistä hän oli saanut edes numeroni?
Hyppäsimme Liinan krominväriseen luksusautoon ja hän pisti hälyn katolle. Ajoimme kahden kilometrin päähän tehdasalueelle, jossa uskottiin Mikkolan vetävän ihmisauppa bisneksiään. Ajoimme kuuden maijan kannoilla paikalle. Varasto rakennus oli autio. Näin portaat kellariin osoitin sitä ryhmälle ja menin edeltä. Portaat alas päästyämme edessämme oli panssariovi, joka oli raollaan. Ovi vedettiin auki ja sen takaa paljastui kylmiö, jonka lattia oli vuorattu patjoilla. Ruumiit oli kiinnitetty käsistä ja jaloista lattiassa oleviin metallirenkaisiin.
Loppuraporttia tehdessäni olin saanut vastauksen kysymyksiin, mutta en voinut sanoa olevani tyytyväinen. Olin nähnyt kaksi tusinaa ruumista kellarissa, joilta oli poistettu sisäelimet. Kaksosten äiti ja nuori tyttö oli ruumiiden joukossa. Naisista ei ollut paljoa jäljellä, mutta dna:t todistivat heidän henkilöllisyytensä. Toiselta naiselta puuttui kokonaan toinen jalka polvesta alaspäin. Jalan puuttumiseen ei löydetty mitään selitystä. Jalasta oli tallella vain putkistosta löytynyt luun pala. Parvekkeella ollut nuori nainen oli Mikkolan naisystävä, joka riiteli kaksosten äidin kanssa Mikkolan osallisuudesta lasten elämään. Eemeli Mikkola oli kaksosten isä. Lauri oli nuoruusvuosinaan tuntenut Eemeli Mikkolan. Hänen kuultua Laurin valmistuneen poliisiksi. Alkoi hän teettää Laurilla pieniä palveluksia. Vuosien kuluessa palvelukset ja uhkaukset olivat muuttuneet vain suuremmiksi. Liina oli voittanut lotossa 77 miljoonaa euroa. Se selitti auton. Palvelukseni Kaakkois-Suomen poliisissa oli tässä.
Kommentit
Lähetä kommentti