On
kesä vuonna 2006. Päiväkoti on juuri loppunut. Maria Ismailin mieltä kutkuttaa ensimmäinen ulkomaanmatka. Matka
Somaliaan. Paluu juurille kiehtoo 6-vuotiasta Ismailia. Kolmen pitkän ja
jännittävän lennon jälkeen Ismail saapuu Hargeisan kaupunkiin äitinsä ja isonveljen
kanssa. Kentällä vastassa on neljä enoa, joita Maria Ismail ei ole nähnyt
koskaan ennen. Uusi tilanne hämmentää, mutta mieli on helpottunut pitkän matkan
päätyttyä.
Kukon
kiekaisu herättää hiostavaan aamuun. Ensimmäinen päivä enojen kotona on täynnä
intoa. Kaikki näyttää erilaiselta kuin Matinkylässä. Talo on rakennettu savesta
ja sitä ympäröi aita, johon oli siroteltu lasinsiruja torjumaan ei-toivotut
vieraat. Räiskyvät vierailut tuttavaperheiden luona ja upeat erämaat tekivät
vaikutuksen. Ismailin äiti halusi näyttää lapsilleen elämän, jota on joskus elänyt.
Äärimmäinen
köyhyys järkytti nuorta Ismailia. Hän näki hökkeleitä, jotka oli kasattu
kaduilta löytyvistä materiaaleista. Ismail pääsi tutustumaan tällaisen perheen
elämäntyyliin. Perheiden lapset myivät toreilla vanhempiensa käsintehtyjä
koruja ja astioita. Koulua ei käyty. Ruuasta oli pulaa. Heidän ruokavalionsa
koostuu valkoisesta riisistä ja vuohenmaidosta, jota perhe tarjosi myös
vieraille. Annos tuntui erikoiselta tutun jauhelihakastikkeen ja perunan
sijaan.
Kahden ja puolen kuukauden
matka Somaliassa muutti Maria Ismailia pysyvästi. Kotiin palattuaan hän puhui
eri lailla kuin kotiin jääneet sisarukset ja matkalta oli tarttunut maneereja,
kuten käsien heiluttaminen puhuessa, ja ruoka tuntui oudolta. Ismail oli nähnyt
niin paljon uutta, mitä ei heti unohtanut. Lähitulevaisuudessa oli ensimmäinen
vuosi koulunpenkillä, ja se jännitti. Onneksi turvana on eskarista kavereita,
jotka myös aloittivat Tiistilän koulun.
Jo seuraavana vuonna koitti
uusi matka Somaliaan. Tiedossa oli äidin häät samaisessa Hargeisan kaupungissa.
Matkaan lähtivät kaikki sisarukset. Häät oli jaettu kolmeen eri juhlaan, joissa
Ismail toimi morsiusneitona. Hän oli valmistautunut tehtävään jo kotona.
CD-soitin huudatti musiikkia ja Ismail asteli kuviteltua alttaria pitkin. Äiti
oli sonnustautunut upeaan valkoiseen mekkoon, joka painui 7-vuotiaan tytön
mieleen.
Paluu Suomeen tuntui
luonnollisemmalta kuin ensimmäisen matkan jälkeen. Toinen luokka odotti Maria
Ismailia. Muutto uuteen asuntoon toi uutta perheen elämään. Äidin aviomies muutti Suomeen sisarensa
kanssa. Ismail sai neljä uutta pikkusisarusta yhdeksän vuoden sisällä. Uusien
sisarusten mukana tuli vastuu, ja
Ismaelista tuli perheen toinen äitihahmo.
Lukioon meneminen oli
itsestäänselvyys. Äiti toivoi tyttärestään lääkäriä. Lukion toisena vuonna
Ismailia rupesi kiinnostamaan päätöksiin vaikuttaminen. Hän oli aktiivinen
oppilaskunnan toiminnassa ja toimi myös puheenjohtajana. Ismail on suorittanut
ylioppilaskokeita ja muutama on vielä jäljellä. Lääkäriä Ismaelista ei tule,
mutta vaikuttaminen yhteiskunnallisiin asioihin kiinnostaa.
Liisa Kammonen
Kommentit
Lähetä kommentti