Siirry pääsisältöön

Kirjoitustaito on nykymaailman perusta

Kirjoitustaito on ollut yksi merkittävimmistä keksinnöistä, mitä ihminen on koskaan tehnyt.

Ilman kirjoitustaitoa ihmisten olisi todella vaikeaa jakaa ja säilyttää tietoa. Kirjoitustaito on myös iso osa ihmisten jokapäiväistä elämää, kuten kommunikaatiossa ja tiedon saannissa.
Kirjoitustaidon keksijät ovat sumerit, ja he keksivät sen noin 3000 vuotta eKr, nykyisen Etelä-Irakin
Eufrat- ja Tigrisjokien laaksoissa, jota sanotaan myös kaksoisvirtainmaaksi. Aluksi kirjoittamiseen
käytettiin kuvia aakkosten sijasta, kuten egyptiläisten hieroglyfit tai sumerien nuolenpääkirjoitus.
Vanhimmat sumerilaisten kirjoitukset ovat savitauluihin tehdyt kuitit, jotka arvioidaan olevan ajalta
3200 eKr. Nämä taulut on kirjoitettu kuvakirjoituksella. Sumerien kuvakirjoituksesta kehittyi noin 500
vuotta myöhemmin merkkeihin perustuva kirjoitus, joka oli sumerien nuolenpääkirjoitus. Egyptiläisten
hieroglyfikirjoitus on myös erittäin vanhaa, ja jotkut löydöt viittaavat myös siihen, että he hallitsivat
kirjoitustaidon jo jopa ennen sumereja. 
Kiinalaisten Shang-dynastian ajalta oleva kirjoitustapa on vanhin, jota vielä maailmassa käytetään.
Kiinasta on löydetty kymmeniätuhansia oraakkelin luita, joihin on kaiverrettu erilaisia kirjainmerkkejä.
Näiden luiden arvioidaan olevan ajalta 1500-1300 eKr. Ensimmäinen aakkosto keksittiin noin
2000-1500 eKr, seemiläisten toimesta. Seemiläisten aakkosto sai osittain vaikutteita äännekirjoituksen
suuntaan  muuttuneesta egyptiläisten hieroglyfikirjoituksesta. Aluksi aakkoskirjoituksissa äänteistä
merkittiin vain konsonantit, mutta kreikkalaiset alkoivat merkitä myös vokaaleja. Nykyisistä aakkostoista
suurin osa on seemiläisen aakkoston jälkeläisiä tai siitä kehittyneiden aakkosten innoittamia.
Kirjoitustaidon merkitystä on lopuksi lisännyt kirjapainotaidon keksiminen. 

Eeli Rantalahti
Lähteet: 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Litteä maa - mitä Flat Earth Societyn päässä oikeasti pyörii?

  Ihmisten keskuudessa on pyörinyt iät ja ajat liuta erilaisia spekulaatioita maailmasta jossa elämme, mutta yksi niistä on noussut selvästi yli muiden: litteä maa .   Litteä maa on näkemys, jonka mukaan asuttamamme maa ei olekaan pallon muotoinen, vaan sen sijasta koostuukin kupolimaisesta taivaankannesta litteine olomuotoineen. Kyseistä näkemystä on pidetty luonnollisena mahdollisuutena monissa historiallisissa kulttuureissa peräti klassiseen kauteen saakka.   Kun tähtitiede kehittyi, kyseisestä väitteestä pyrittiin pääsemään eroon. Pythagoras oli ensimmäinen ihminen, joka aloitti tähtitieteellisen kehityksen ja sitä mukaa alkoi uskomaan litteään maahan. Silti monet filosofit uskoivat vielä tuohon aikaan maan olevan litteä, sillä todenperäisiä tutkimuksia siitä ei ollut.   Flat Earth Society , suomeksi Litteän Maan seura, on vuonna 1956 perustettu kansainvälinen seura, jonka tavoitteena on edistää näkemystä siitä, että maa on litteä. He uskovat tähän p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä jos media ottaa vallan?

  Pitkän kirjojen polttamisen parissa vietetyn päivän jälkeen Guy istahtaa kolmen seinätelevisionsa keskelle. Hän kutsuu vaimoaan Mildredia liittymään seuraansa, mutta ei kuule vastausta. Guy käy katsomassa ensin keittiöstä, sen jälkeen makuuhuoneesta, ja lopulta vaimo löytyykin makuuhuoneesta makoilemasta sängyn pohjalta. Guy on kääntymässä ympäri jättääkseen vaimonsa nukkumaan, mutta huomaa lattialla olevan tyhjän pilleripurkin. Hän soittaa välittömästi apua paikalle. Ray Bradburyn vuonna 1953 kirjoittama dystopia Fahrenheit 451 sijoittuu suurin piirtein nykyaikaan ja kertoo maailmasta, jossa palomiesten tehtävänä on polttaa kaikki kirjat ja sivistyneistö on vaiennettu. Kirjan päähenkilö on palomies nimeltä Guy Montag, joka pitää työstään, kunnes tapaa naapurin Clarissen, joka tutustuttaa Guyn sananvapauteen. Sitten Guy alkaakin kyseenalaistamaan, miksi kirjat pitää polttaa. Seuraavaksi hän kyseenalaistaa, miksi kaupungin yli lentää päivittäin pommittajia, miksi hänen vaimonsa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...
Lähetä kommentti
Lue lisää