Siirry pääsisältöön

Ennakkoluulot vaikuttavat kouluruokailuun!




Usein koulun käytävillä kuulee negatiivisia kommentteja kouluruokailusta sekä ruoan mausta. Moni voi jättää ruokailun väliin pelkästään ruoan ulkonäön, asettelun tai muiden ihmisten mielipiteiden takia. Oppilaita pitäisi kannustaa syömään kouluruokaa. Muutos alkaa mielipiteiden tarkistamisella ja ennakkoluuloja karsimalla.

Usein koulussa kuulee, että koulun kasvisruoka on pahaa, mutta oikeasti ongelmana ovat vain ennakkoluulot tofua ja papuja kohtaan. Kun ihmiset pääsisivät näistä ennakkoluuloista ohi, voisi jokainen nauttia ravitsevaa ruokaa. Monet korvaavat lounaan käymällä kaupassa ja ostamalla sieltä karkkia, limpparia sekä muuta epäterveellistä evästä. Kun ihmiset menevät kauppaan, he ajattelevat, että eivät häviä mitään, koska oppilaalle ruoka on ilmaista. Moni ihminen kuitenkin unohtaa, että koulujen “ilmainen” ruoka maksetaan oikeasti verotuloista, eikä se olekaan ilmaista. Uskallan väittää, että jos jokainen söisi kouluruokaa päivittäin, paranisivat myös oppimistulokset. Nimittäin terveellinen ja monipuolinen ravinto kulkee käsi kädessä vireyden kanssa: kun ihminen on virkeä, hän pystyy keskittymään tunneilla paremmin.

Jos kouluissa markkinoitaisiin kasvisruokaa hyvänä ja herkullisena, se voisi lisätä syöjien määrää. Samalla tämä vähentäisi ruokahävikkiä. Olen huomannut, että kasvisruokapäivänä ruokala ammottaa tyhjänä, toisin kuin muina päivinä. Jos kasvisruoka olisi herkullisen näköistä ja oppilaille ennestään tuttua, kuten pinaattilettuja, falafel-pullia tai vaikka kasvisnakkeja, se voisi houkutella ihmisiä syömään kouluissa kasvisruokaa. Usein kuitenkin kasvisruoka on naamioitu ihmeellisten nimien alle, kuten “soijapapubolognesehöyste”. Näiden nimien vaihtaminen perinteisiin voisi auttaa tilannetta.

Moni ei edes maista kasvisruokia, joten he elävät uskossa, että kasvisruoka on pahaa. Ala-asteella oli tapana käydä ruokailussa luokittain, tämä voisi toimia myös lukiossa, jos oikeasti haluaisimme, että kouluruokaa syödään.

                                                                                                          - Touko




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Parhaat kouluruoat Leppävaaran lukiossa

Koulumme tunnetaan erityisen hyvästä kouluruoasta, ja olen itse nyt päässyt nauttimaan siitä jo lähes kolmen vuoden ajan. Olen ollut todella tyytyväinen tarjoiluun ja jään ehdottomasti ikävöimään näitä Food and co -ravintola Metropolian tarjoamia lounaita. Tässä blogikirjoituksessa tulee erityismaininnat niille ruuille, joita tulen eniten ikävöimään lähdettyäni tästä koulusta. (Ei tule paremmuusjärjestyksessä ja kuvat ei ole koulustamme, mutta mielestäni näyttävät samalta kuin koulumme ruoat.) 1. Leipä  Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, niin Metropolian tarjoama leipä on aivan fantastista. Etenkin lämpimänä se on ehdottomasti päivän piristys, kun tämän mehevän leivän laittaa suuhunsa.                                                                        ...
Leppävaaran lukio koordinoi Erasmus+ hanketta Being a Global Citizen and Future Skills, jossa on mukana kumppanuuskoulut Puolan Czestochowasta sekä Espanjan Gandiasta. Projektiin liittyviä tapaamisia on järjestetty syksyllä 2018 Gandiassa ja keväällä 2019 Suomessa meidän koulussamme. Olimme matkalla 30.9.-4.10.2019 Puolassa, jossa projektin teemaa käsiteltiin kestävän kehityksen näkökulmasta.  Maanantai 30.9 (Ellie ja Maisa)  Maanantaina matkamme alkoi viiden herätyksellä. Matkasimme Helsingin lentokentälle ja hyppäsimme koneeseen joka suuntasi Puolaan. lentomme meni ilman ongelmia ja kahden tunnin lennon jälkeen saavuimme Krakovaan.  Saavuttuamme Krakovaan lähdimme minibussilla syömään tyypillistä ja herkullista  puolalaista ruokaa. Pojat ottivat hillittömän liha-annoksen puoliksi ja kaikki katsoivat kauhuissaan mahtavatko he jaksaa syödä koko annoksen. Kaikki olivat ravintolan jälkeen erittäin täysiä ja valmiina seuraavaan aktiviteettiin. R...

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...