Siirry pääsisältöön

Ennakkoluulot vaikuttavat kouluruokailuun!




Usein koulun käytävillä kuulee negatiivisia kommentteja kouluruokailusta sekä ruoan mausta. Moni voi jättää ruokailun väliin pelkästään ruoan ulkonäön, asettelun tai muiden ihmisten mielipiteiden takia. Oppilaita pitäisi kannustaa syömään kouluruokaa. Muutos alkaa mielipiteiden tarkistamisella ja ennakkoluuloja karsimalla.

Usein koulussa kuulee, että koulun kasvisruoka on pahaa, mutta oikeasti ongelmana ovat vain ennakkoluulot tofua ja papuja kohtaan. Kun ihmiset pääsisivät näistä ennakkoluuloista ohi, voisi jokainen nauttia ravitsevaa ruokaa. Monet korvaavat lounaan käymällä kaupassa ja ostamalla sieltä karkkia, limpparia sekä muuta epäterveellistä evästä. Kun ihmiset menevät kauppaan, he ajattelevat, että eivät häviä mitään, koska oppilaalle ruoka on ilmaista. Moni ihminen kuitenkin unohtaa, että koulujen “ilmainen” ruoka maksetaan oikeasti verotuloista, eikä se olekaan ilmaista. Uskallan väittää, että jos jokainen söisi kouluruokaa päivittäin, paranisivat myös oppimistulokset. Nimittäin terveellinen ja monipuolinen ravinto kulkee käsi kädessä vireyden kanssa: kun ihminen on virkeä, hän pystyy keskittymään tunneilla paremmin.

Jos kouluissa markkinoitaisiin kasvisruokaa hyvänä ja herkullisena, se voisi lisätä syöjien määrää. Samalla tämä vähentäisi ruokahävikkiä. Olen huomannut, että kasvisruokapäivänä ruokala ammottaa tyhjänä, toisin kuin muina päivinä. Jos kasvisruoka olisi herkullisen näköistä ja oppilaille ennestään tuttua, kuten pinaattilettuja, falafel-pullia tai vaikka kasvisnakkeja, se voisi houkutella ihmisiä syömään kouluissa kasvisruokaa. Usein kuitenkin kasvisruoka on naamioitu ihmeellisten nimien alle, kuten “soijapapubolognesehöyste”. Näiden nimien vaihtaminen perinteisiin voisi auttaa tilannetta.

Moni ei edes maista kasvisruokia, joten he elävät uskossa, että kasvisruoka on pahaa. Ala-asteella oli tapana käydä ruokailussa luokittain, tämä voisi toimia myös lukiossa, jos oikeasti haluaisimme, että kouluruokaa syödään.

                                                                                                          - Touko




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihto-opiskelijamme Isabelle

  My name is Isabelle, I am 17, and I am an exchange student here in Finland for the 2023-2024 school year. I am from the United States, and from the state of Colorado, right in the middle. I like to draw and paint, write, collect things like bones, stuffed animals, and angel figurines. I also love music! I am a big fan of metal, punk, and goth music and subcultures.                    Here, I am a long ways from home, so I have noticed many similarities and differences in the two weeks (so far) of my exchange. But first, let me tell you about where I’m from! I live in Parker, CO which is about an hour south of denver. I live on the prairie, and have a perfect view of the mountains from my house. At my house, we have a horse pasture and backyard where we keep horses and chickens respectively! We also have two dogs. Parker is considered a medium-size town with 60,000 people living there, but by Finnish town standards it is a lot bigger! It is a mostly suburban town where commercial ne

Syksyn 2022 ylioppilaan puhe

 Kuva: Erin Keskitalo Arvoisa juhlaväki, rehtori, opettajat ja koulun muu henkilökunta sekä tietenkin syksyn 2022 tuoreet ylioppilaat. Minulla on suuri kunnia olla puhumassa tänään teille Leppävaaran lukion ylioppilasjuhlassa. Niin muuten myös äidin äitini piti aikanaan puheen omassa ylioppilasjuhlassaan. Aivan ensimmäiseksi haluan onnitella kaikkia tämän syksyn ylioppilaita. Olemme tehneet valtavan työn, joka palkitaan tänään. Ollaan siis itsestämme ylpeitä. Itselleni ainakin tämä on valtavan tärkeä päivä, koska tieni ylioppilaaksi ei ole ollenkaan ollut itsestäänselvyys. Muistellaan nyt hieman, millainen oli meidän lukiotaipaleemme Leppävaaran lukiossa. Melkein 3,5 vuotta sitten aloitimme lukion alkuperäisissä Leppävaaran lukion tiloissa. Edessämme olivat tällöin heti jo ensimmäiset haasteet: sisäilmaongelmainen koulu ja tietenkin tässä vaiheessa meille täysin uusi ja tuntematon lukio-opiskelu. Samaan aikaan oli myös aika alkaa solmimaan uusia ystävyyssuhteita, kun suurimmalla osalla

Voitaisiinko sykemittareista luopua?

 Monet mittaavat omaa aktiivisuuttaan urheilukellolla tai sykemittarilla, mukaan lukien minä. Minun omassa äly- ja urheilukellossani on kolme aktiivisuusympyrää, jotka pitäisi päivän aikana saada täyteen. Monesti päivän lopussa harmittaa, kun rinkulat eivät olekaan täynnä ja menettää viikon putken, missä on saanut kaikki ympyrät täyteen päivittäin. Onneksi rinkuloiden tavoitemäärät saa säätää itse, jotta niihin voi laittaa itselle realistiset tavoitteet. Urheilukelloni ei myöskään ihan ymmärrä, että en voi esimerkiksi kokeen aikana yhtäkkiä nousta ja jaloitella, vaikka kello kuinka monta kertaa sanoo, että sen aika olisi nyt. Laitteen odotuksia ja neuvoja ei voi siis ihan aina täysin noudattaa.   Johanna Malinen toteaakin kolumnissaan “Mittaamme hyvinvointiamme, vaikka jatkuva suorittaminen on monelle petollista” (Yle uutiset, 12.12.2019), kuinka nykyteknologian avulla kehosta voi mitata todella monia asioita. Nykypäivänä urheilukelloista ja sykemittareista näkee oman askelmäärän,