Siirry pääsisältöön

Kiroilemisen mahti?

Kiroilu eli voimasanojen käyttö tehostaa ja “vahvistaa” ilmaisua. Kiroilu on yleisesti paheksuttavaa, varsinkin keskustellessa tuntemattoman kanssa. Läheisten, esimerkiksi kavereiden kanssa kiroilu voi kuitenkin olla suvaitumpaa. Eräässä tutkimuksessa on todettu, että kiroilu vähentää kipua, mistä olemme ryhmässämme samaa mieltä. Kiroilu näkyy eri tavoin eri puolilla maailmaa. Suomen kielen kulttuuriin kuuluu kirosanoja, jotka liittyvät enimmäkseen kristinuskoon sekä sukuelimiin, kun taas esimerkiksi Espanjan kulttuurissa kirosanoihin liitttyy yleensä sana “äiti”.


 

Kiroilu näkyy ryhmäläistemme elämässä eri tavoin. Julianna toteaa kiroilevansa paljon, mutta koettaa vältellä sitä. Jashan kertoo kiroilevansa paljon, eikä oikeastaan välttele sitä. Emma taas myöntää kiroilevansa, mutta välttelee sitä vanhempien, sukulaisten ja esimerkiksi opettajien seurassa: “Johtuu luultavasti siitä, koska minulle on aina sanottu kiroilun olevan huono asia, ja saan siitä yleensä palautetta, jos kiroilen esimerkiksi vanhempien seurassa.” Netissä on erilaisia vanhemmilta tulleita mielipiteitä lasten kiroiluun liittyen. Osan mielestä kiroilu on ok, osan mielestä taas huono asia. Emma ja Jashan kertovat, että heidän vanhempansa reagoivat kiroilemiseen huomauttamalla asiasta, Juliannan vanhemmat eivät välttämättä reagoi kiroiluun, mutta veli huomauttelee siitä.

 Yhdysvaltalaispsykologit tekivät tutkimuksen, jossa nauhoitettiin 10 000 julkista kiroilutilannetta, joista huomattiin, kuinka monia eri merkityksiä kiroilulla voi olla (Linkki: https://www.hs.fi/elama/art-2000002776960.html). Kiroilun kerrotaan voivan parantaa vitsiä tai juttua, jota on kertomassa. Ryhmämme on tutkimuksen kanssa samaa mieltä, mutta mielestämme kirosanojen lisääminen ei kuitenkaan toimi kaikissa jutuissa, vaan tilanne pitää olla oikea ja sopiva kiroiluun. Mielestämme kiroilulla voi korostaa jutuissa tiettyjä sanoja, esimerkki kun ilmaisua “Mul oli tänään hyvä päivä” verrataan lauseeseen “Mul oli tänään ihan helvetin hyvä päivä”, niin huomataan, kuinka jälkimmäisessä lauseessa hyvä päivä korostuu kirosanan avulla. Kiroilun on myös todettu lisäävän uskottavuutta tarinaan, ja tätä testattiin arvioimalla kuvitteellisten tarinoiden uskottavuutta. Tutkimuksessa selvisi, että jos tarinaan oli lisätty satunnaisia kirosanoja, niin tarina oli uskottavampi. Olemme tästä ryhmämme kanssa samaa mieltä, sillä jos kyseisissä tarinoissa ei olisi yhtään kirosanaa, niin ne voisivat kuulostaa suunnitelluilta ja feikeiltä.

 

                                                           kirj. Emma Airisto, mukana Julianna ja Jashan

 

 

 

 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Litteä maa - mitä Flat Earth Societyn päässä oikeasti pyörii?

  Ihmisten keskuudessa on pyörinyt iät ja ajat liuta erilaisia spekulaatioita maailmasta jossa elämme, mutta yksi niistä on noussut selvästi yli muiden: litteä maa .   Litteä maa on näkemys, jonka mukaan asuttamamme maa ei olekaan pallon muotoinen, vaan sen sijasta koostuukin kupolimaisesta taivaankannesta litteine olomuotoineen. Kyseistä näkemystä on pidetty luonnollisena mahdollisuutena monissa historiallisissa kulttuureissa peräti klassiseen kauteen saakka.   Kun tähtitiede kehittyi, kyseisestä väitteestä pyrittiin pääsemään eroon. Pythagoras oli ensimmäinen ihminen, joka aloitti tähtitieteellisen kehityksen ja sitä mukaa alkoi uskomaan litteään maahan. Silti monet filosofit uskoivat vielä tuohon aikaan maan olevan litteä, sillä todenperäisiä tutkimuksia siitä ei ollut.   Flat Earth Society , suomeksi Litteän Maan seura, on vuonna 1956 perustettu kansainvälinen seura, jonka tavoitteena on edistää näkemystä siitä, että maa on litteä. He uskovat tähän p...

Mitä jos media ottaa vallan?

  Pitkän kirjojen polttamisen parissa vietetyn päivän jälkeen Guy istahtaa kolmen seinätelevisionsa keskelle. Hän kutsuu vaimoaan Mildredia liittymään seuraansa, mutta ei kuule vastausta. Guy käy katsomassa ensin keittiöstä, sen jälkeen makuuhuoneesta, ja lopulta vaimo löytyykin makuuhuoneesta makoilemasta sängyn pohjalta. Guy on kääntymässä ympäri jättääkseen vaimonsa nukkumaan, mutta huomaa lattialla olevan tyhjän pilleripurkin. Hän soittaa välittömästi apua paikalle. Ray Bradburyn vuonna 1953 kirjoittama dystopia Fahrenheit 451 sijoittuu suurin piirtein nykyaikaan ja kertoo maailmasta, jossa palomiesten tehtävänä on polttaa kaikki kirjat ja sivistyneistö on vaiennettu. Kirjan päähenkilö on palomies nimeltä Guy Montag, joka pitää työstään, kunnes tapaa naapurin Clarissen, joka tutustuttaa Guyn sananvapauteen. Sitten Guy alkaakin kyseenalaistamaan, miksi kirjat pitää polttaa. Seuraavaksi hän kyseenalaistaa, miksi kaupungin yli lentää päivittäin pommittajia, miksi hänen vaimonsa...

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...