Siirry pääsisältöön

Differences between Irish and Finnish schools

The main differences between the two schools are how well behaved finnish pupils are compared to my Irish classmates. For example in Ireland people would be smashing walls, breaking chairs, destroying the toilets and just making it a rough day no matter what. Whereas here you can walk around the school without having to wait till the end of the day to go to the toilet or sitting in a seat that you don't have anything to worry about.

Another thing I like about Finnish schools is the length of classes and the 15-minute breaks between classes where in Ireland I had to run to make class on time or I would be in detention. The classes in Ireland would be 40 minutes long which in my opinion is way too short. I also love how everyday the timetable changes where in Ireland my day started and ended at the same time every single day.

However in Ireland I did feel a lot more comfortable knowing I could always tell my mum or dad to collect me or bring me something. Also in Ireland you had to bring your own lunch to school which in Finland is just unheard of. I do like the cafeteria here. It makes me feel like I am in a proper working environment.

The subjects here are also very different; for example in Ireland there would be choices of Woodwork, Metalwork, Home Economics and Science as a whole, not Chemistry, Biology and Physics as separate subjects. As in Finland you would find subjects like psychology etc.

Another thing that has changed is that Ireland’s school system is a lot more different than Finland’s as in that in Ireland you start school at 4 or 5 and here at 6 or 7 and that as you get older you move to a secondary school for 3 years and then a high school or lukio as they say here. Where in Ireland you spend 8 years in primary school and then 6 in secondary school.

                                                                            - William

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Abien ajatuksia kirjallisuudesta

Äidinkielen viimeisen pakollisen opintojakson aluksi abit saivat kirjoittaa ajatuksiaan siitä, millä tavalla kirjallisuuden lukeminen vaikuttaa lukijaansa. Alla on koottuna joitakin poimintoja hyvistä ajatuksista, joita teksteissä nousi esiin.   ”Jokainen näkee maailman hieman eri tavalla. - - Teoksia lukiessa voi oivaltaa todellisuudesta jotain, mitä ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi.” ”Näiden henkilöiden [jotka lukevat paljon] puhetaito, sanavalinta sekä mielikuvitus ovat hyvin vahvoja. Heillä on valtavasti tietoa - - .” ”Lukemisesta saa eri näkökulmia asiaan ja ymmärtää myös paremmin muita.” ”Lukeminen auttaa meitä ymmärtämään, miltä toisista ihmisistä tuntuu.” ”On hassua, miten kirjan avaaminen tuntuu aivan kuin astuisi toiseen huoneeseen. Kaikki ympäröivät äänet hiljenevät, ja ainut asia edessäsi on kirjan maailma. Lukeminen on vähän kuin treeniä mielelle. Jokainen kappale pakottaa pysähtymään ja ajattelemaan. Siinä hetkessä huomaa ajattelevansa syvemmälle kuin selailless...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Litteä maa - mitä Flat Earth Societyn päässä oikeasti pyörii?

  Ihmisten keskuudessa on pyörinyt iät ja ajat liuta erilaisia spekulaatioita maailmasta jossa elämme, mutta yksi niistä on noussut selvästi yli muiden: litteä maa .   Litteä maa on näkemys, jonka mukaan asuttamamme maa ei olekaan pallon muotoinen, vaan sen sijasta koostuukin kupolimaisesta taivaankannesta litteine olomuotoineen. Kyseistä näkemystä on pidetty luonnollisena mahdollisuutena monissa historiallisissa kulttuureissa peräti klassiseen kauteen saakka.   Kun tähtitiede kehittyi, kyseisestä väitteestä pyrittiin pääsemään eroon. Pythagoras oli ensimmäinen ihminen, joka aloitti tähtitieteellisen kehityksen ja sitä mukaa alkoi uskomaan litteään maahan. Silti monet filosofit uskoivat vielä tuohon aikaan maan olevan litteä, sillä todenperäisiä tutkimuksia siitä ei ollut.   Flat Earth Society , suomeksi Litteän Maan seura, on vuonna 1956 perustettu kansainvälinen seura, jonka tavoitteena on edistää näkemystä siitä, että maa on litteä. He uskovat tähän p...
Lähetä kommentti
Lue lisää