Voitaisiinko sykemittareista luopua?

 Monet mittaavat omaa aktiivisuuttaan urheilukellolla tai sykemittarilla, mukaan lukien minä. Minun omassa äly- ja urheilukellossani on kolme aktiivisuusympyrää, jotka pitäisi päivän aikana saada täyteen. Monesti päivän lopussa harmittaa, kun rinkulat eivät olekaan täynnä ja menettää viikon putken, missä on saanut kaikki ympyrät täyteen päivittäin. Onneksi rinkuloiden tavoitemäärät saa säätää itse, jotta niihin voi laittaa itselle realistiset tavoitteet. Urheilukelloni ei myöskään ihan ymmärrä, että en voi esimerkiksi kokeen aikana yhtäkkiä nousta ja jaloitella, vaikka kello kuinka monta kertaa sanoo, että sen aika olisi nyt. Laitteen odotuksia ja neuvoja ei voi siis ihan aina täysin noudattaa.

 

Johanna Malinen toteaakin kolumnissaan “Mittaamme hyvinvointiamme, vaikka jatkuva suorittaminen on monelle petollista” (Yle uutiset, 12.12.2019), kuinka nykyteknologian avulla kehosta voi mitata todella monia asioita. Nykypäivänä urheilukelloista ja sykemittareista näkee oman askelmäärän, sykkeen, unen laadun ja määrän, poltetut kalorit ja paljon muuta hyödyllistä ja ei niin hyödyllistä tietoa. Kaikkien näiden ominaisuuksien myötä monella katoaa tai on katoamaisillaan taito tunnistaa oman kehon antamia todellisia viestejä. Pahimmassa tapauksessa oman kehon viesteihin ei enää luota, jos sykemittari sanoo, että näin asia ei ole, vaikka oma keho tämmöisessä tilanteessa on se luotettavin tietolähde.

 

Todella moni käyttää teknologiaa mitatakseen itseään. Malinen kertookin: “Vuonna 2016 tehdyn kansainvälisen selvityksen mukaan jopa kolmas ihminen mittaa itseään teknologian avulla.” Kaikki tällaiset laitteet eivät kuitenkaan ole aina parhaaksi ihmiselle. Mitä enemmän teknologia kehittyy, sitä enemmän erilaiset laitteet alkavat ohjata meidän toimintaamme. Monet ovat riippuvaisia omasta laitteestaan ja ajattelevat, että jos treeniä ei saa omaan laitteeseen merkattua, sitä ei edes tapahtunut. Malinenkin kertoo, kuinka hänen sykemittaristaan loppui akku kesken lenkin, ja vaikka juoksu oli sujunut hyvin, niin mittarin sammuminen harmitti häntä ja hän jopa ajatteli treenin melkein menevän hukkaan. Sykemittarin numeroihin ja tuloksiin voi siis helposti jäädä koukkuun. Itsekin olen välillä unohtanut aloittaa treenitoiminnon omasta kellostani ennen treenin alkua ja vasta treenin loputtua muistan, että se olisi pitänyt aloittaa. Siinä hetkessä aina harmittaa, että ei saa muiden entisten treenien joukkoon sen päivän treeniä, mutta loppujen lopuksi ei se niin iso murhe ole. Treenin tuntee kyllä aina lihaksissa, ja seuraavana päivänä on mahdotonta unohtaa edellisen päivän treeni, kipeiden lihasten takia. Malinen toteaakin: “Tiedämme, että keho saa saman rasituksen riippumatta siitä tallentuuko lenkin data digitaaliseen laitteeseen.” Se onkin tärkeää muistaa.

 

Ei sykemittareista kumminkaan pelkkää haittaa ole ihmisille. On monia ihmisiä, jotka saattavat tarvita sykemittaria oman sairauden takia, ja sykkeen näkeminen minä hetkenä hyvänsä on heille tärkeää. Monille vanhuksille suositellaan sykemittarin hankkimista myös samasta syystä. Malinen kertoo myös, kuinka hän edelleen käyttää sykemittariaan palautumisen tarkkailuun ja että hänestä on ihana huomata, että jaksaa juosta tutun lenkin aiempaa nopeammin. En minäkään voisi luopua urheilukellostani, ihan vain jo siksi, että seuraan mielelläni omien rinkuloiden täyttymistä, vaikka se välillä onkin stressaavaa, mutta kellosta on itselleni monta muutakin hyötyä.

 

Pitää kuitenkin muistaa, että hyvinvoinnin mittaaminen on todella suuri bisnes. Sen takia laitteista tehdään houkuttelevia ja koukuttavia. Mainokset eivät usein kerro totuutta laitteen toiminnasta. Mainoksissa houkutellaan ihmisiä ostamaan juuri kyseinen laite kertomalla sen upeista vaikutuksista elämään, ja usein väitteet eivät pidä paikkaansa. Malinen sanoo: “Sellaiseen lupaukseen on helppo tarttua.” Ja niinhän se onkin. Monesti tällaisten laitteiden mainoksissa kerrotaan, kuinka ne voivat nostattaa mielentilaa, lisätä motivaatiota ja tuoda energiaa elämään. Kaikki nämä voivat tapahtua, jos ihminen itse tekee asioiden eteen jotain. Laite voi auttaa parantamaan energiatasoja ja nostattamaan motivaatiota, mutta ei pelkästään sillä, että ihminen pitää laitetta ranteessaan.

 

Teknologian avulla pystyy siis todella hyvin mittaamaan omaa hyvinvointiaan, mutta välttämättä mittaaminen ei aina ole kannattavaa. Hyvinvoinnin mittaamiseen liittyy monta seikkaa, jotka täytyy muistaa laitteen numeroita ja tuloksia katsellessaan. Kuvitellaan, että sykemittarista tai urheilukellosta on pelkkää hyötyä ja iloa, mutta todellisuudessa siitä voi olla myös haittaa itselle, sillä stressitasot voivat helposti nousta ja ihminen saattaa ylirasittua koettamalla saavuttaa kaikki tavoitteet, jotka mittari antaa suoritettavaksi. Silti moni ei ole valmis luopumaan omasta laitteestaan, mikä on ymmärrettävää, sillä laitteesta voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Ihminen voi olla koukussa omaan laitteeseensa terveellisellä tavalla.

 

                                                                                                                                                                              Minea Jakobsson