Siirry pääsisältöön

Lukeminen on nyt entistä kätevämpää



On aina ikävää, kun kirjastokortti katoaa jonnekin tai ei ole mielekästä raahautua Sellon kirjastoon asti lainaamaan lähikirjastosta löytymätöntä kirjaa. Ja sitten kuukauden kuluttua ilmestyy lasku palautuksen myöhästymisestä, koska lainauksen ajankohta on päässyt unohtumaan.

Tilanne on kuitenkin muuttunut paljon viime vuosina. Enää kirjoja ei tarvitse ostaa lähikaupasta tai lainata kirjastosta, vaan jopa professorit hankkivat ja säilyttävät suuria määriä kirjoja digitaalisessa muodossa päästäkseen niihin käsiksi milloin vain. Esimerkiksi Play-kaupassa on osio digitaalisille kirjoille, joita voi ostaa ja lukea omalla laitteella. Aivan kuin DVD-levyistä on siirrytty Netflixin kaltaisiin suoratoistopalveluihin kätevyyden vuoksi, voi nyt niin ikään lukea mitä vain kirjaa suoraan internetistä. 

Tätä myötä myös verkkoromaanit eli vain digitaalisessa muodossa olevat kirjat ovat tulleet suosituksi. Niitä voi lukea monilla alustoilla. Ne ovat hyviä myös siinä mielessä, että ne voivat ehdottaa oman maun mukaisesti lisää luettavaa ja kommenttien avulla voi olla vuorovaikutuksessa muiden lukijoiden tai jopa kirjailijan kanssa. Lisäksi jokaisella on mahdollisuus saada teoksensa julkaistuksi suurelle yleisölle helpommin. 

Kun kuka tahansa voi julkaista tarinoitaan, löytyy näiltä alustoilta jopa paljon aarteita. Teoksia löytyy eri puolilla maailmaa asuvilta kirjailijoilta, joten oma maailmankuva voi avartua. Kaiken lisäksi luvut ovat melko lyhyitä, niin pysyy helposti mukana. Kannattaa kuitenkin muistaa pitää säännöllisiä taukoja, eikä lukea yli 10 tuntia päivässä (vaikka olisi kuinka kiinnostavaa luettavaa).

                                                                                                E.M.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Litteä maa - mitä Flat Earth Societyn päässä oikeasti pyörii?

  Ihmisten keskuudessa on pyörinyt iät ja ajat liuta erilaisia spekulaatioita maailmasta jossa elämme, mutta yksi niistä on noussut selvästi yli muiden: litteä maa .   Litteä maa on näkemys, jonka mukaan asuttamamme maa ei olekaan pallon muotoinen, vaan sen sijasta koostuukin kupolimaisesta taivaankannesta litteine olomuotoineen. Kyseistä näkemystä on pidetty luonnollisena mahdollisuutena monissa historiallisissa kulttuureissa peräti klassiseen kauteen saakka.   Kun tähtitiede kehittyi, kyseisestä väitteestä pyrittiin pääsemään eroon. Pythagoras oli ensimmäinen ihminen, joka aloitti tähtitieteellisen kehityksen ja sitä mukaa alkoi uskomaan litteään maahan. Silti monet filosofit uskoivat vielä tuohon aikaan maan olevan litteä, sillä todenperäisiä tutkimuksia siitä ei ollut.   Flat Earth Society , suomeksi Litteän Maan seura, on vuonna 1956 perustettu kansainvälinen seura, jonka tavoitteena on edistää näkemystä siitä, että maa on litteä. He uskovat tähän p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä jos media ottaa vallan?

  Pitkän kirjojen polttamisen parissa vietetyn päivän jälkeen Guy istahtaa kolmen seinätelevisionsa keskelle. Hän kutsuu vaimoaan Mildredia liittymään seuraansa, mutta ei kuule vastausta. Guy käy katsomassa ensin keittiöstä, sen jälkeen makuuhuoneesta, ja lopulta vaimo löytyykin makuuhuoneesta makoilemasta sängyn pohjalta. Guy on kääntymässä ympäri jättääkseen vaimonsa nukkumaan, mutta huomaa lattialla olevan tyhjän pilleripurkin. Hän soittaa välittömästi apua paikalle. Ray Bradburyn vuonna 1953 kirjoittama dystopia Fahrenheit 451 sijoittuu suurin piirtein nykyaikaan ja kertoo maailmasta, jossa palomiesten tehtävänä on polttaa kaikki kirjat ja sivistyneistö on vaiennettu. Kirjan päähenkilö on palomies nimeltä Guy Montag, joka pitää työstään, kunnes tapaa naapurin Clarissen, joka tutustuttaa Guyn sananvapauteen. Sitten Guy alkaakin kyseenalaistamaan, miksi kirjat pitää polttaa. Seuraavaksi hän kyseenalaistaa, miksi kaupungin yli lentää päivittäin pommittajia, miksi hänen vaimonsa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...
Lähetä kommentti
Lue lisää