Kuinka vaikeaa on kysyä apua?

Suomalaisia kuvaillaan yleensä hyvin epäsosiaalisiksi. Tämä näyttäytyy siten, että me emme turhaan juttele niille, joita emme tunne hyvin. Siksi avun kysyminen tuntuu joskus vaikealta. Meitä häiritsee, mitä se toinen ajattelee, jos pyydän häneltä apua. Entä jos häiritsen häntä ja keskeytän jonkin tärkeän puheenaiheen? Avun pyytäminen voi myös tuntua heikkouden näyttämiseltä. Monet suomalaiset tuntevat ylpeyttä itsenäisyydestään ja kokevat, että avun pyytämisessä näytetään, ettei selviä itsenäisesti yksin.                                   

                             Koen itsekin epävarmuutta kysyessäni apua tuntemattomilta. En halua näyttää avuttomalta ja kyvyttömältä. Monesti kuitenkin ihmiset ovat iloisia, kun voivat auttaa, ja monien työ perustuu muiden auttamiseen. Voisi itse asiassa sanoa, että avun pyytäminen näyttää sinun vahvuutesi eikä heikkouttasi. On kuitenkin parempi kysyä apua tai neuvoa, kuin seistä tumput suorina ja jäädä itse pähkäilemään, miten pitäisi toimia.

                             Olen itse muuttanut mielipidettäni kysymisen suhteen. Ennen aina arkailin paljon, uskallanko häiritä ketään, mutta olen tajunnut, että eihän kukaan minulle suutu, jos pyydän heiltä apua. Enemmän meille hermostutaan, jos emme kysy apua, kun sitä tarvitsemme. Omasta kokemuksesta sanon, että avun saaminen auttaa aina huomattavasti. Olin itse vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, ja minun piti kysyä apua lähes joka päivä. Lopulta en enää arkaillut vaan kysyin aina, kun apua tarvitsin. En olisi selvinnyt siellä ilman, että pyysin apua koko ajan. Minun englannin taitoni oli tarpeeksi hyvä, että ymmärsin lähes aina kaiken, mitä minulle sanottiin, ja harvoin oli muillakaan vaikeuksia ymmärtää, mitä minä sanoin. Aina välillä kuitenkin kuulin jonkin uuden sanan, jota en ollut kuullut, ja pyysin heitä selittämään sen, ja he tekivät sen aina iloisina. En kokenut, että olisin ollut heikko tai avuton, koska en välillä ymmärtänyt, miten asiat toimivat siellä, tai kun kuulin jonkin uuden sanan. Tunsin, että olin vahva, kun selvisin niin hyvin, vaikka se tapahtuikin muiden avulla.

Suomessa asia ei ole muuttunut: vaikka en olekaan avun tarpeessa oleva vaihto-oppilas, ihmiset ovat silti iloisia auttaessaan. En tietenkään pyydä niin paljon apua kuin Yhdysvalloissa ja ehkä avun kysymisen kynnys on taas vähän noussut, mutta en arkaile kysymistä läheskään yhtä paljon kuin ennen. 

Kalle Leskinen