Kohti unelmia

 

Herään aikaisin aamulla kukonlaulun aikaan. On 12. kesäkuuta, vuosi 2021. Päivä poikkeaa muista paljon, sillä on kauan odotettu kisapäivä. Tänä vuonna se on myös erityinen, koska kisat järjestetään muista vuosista poiketen etänä. En ehdi tajuta, että tämä päivä on tässä ja nyt. Päivä, jonka eteen olen tehnyt koko vuoden täysillä töitä. Nousen sängystä, väsyneenä ja jännittyneenä, mutta innoissani. Aamu on kiireinen. Syön aamupalan, puen nopeasti treenivaatteet päälleni ja lähden kohti valmentajani kotia, jossa olemme sopineet tapaavamme.

 Tervehdin joukkuettani nähdessäni heidät. Kaikki ovat innoissaan. Valmistaudumme päivään yhdessä, meikkaamme kisameikin, syömme ja lähdemme kohti kisapaikkaa. Katson ikkunasta ulos ja näen meidän saapuvan perille. Olen rauhallinen, ehkä vielä vähän väsynyt. Nousemme ulos linja-autosta ja alamme heti valmistautumaan suoritukseen lämmittelemällä sekä pukemalla kisapuvut päällemme. Adrenaliini alkaa virrata kehossani. Haluan vain päästä lavalle esittämään kovan työn, mitä olemme tehneet. Vihdoin koittaa aika. Tilanne on jännittävä, vaikka edessä ei ole tänä vuonna yleisöä. On vain minä, joukkueeni sekä valmentajat. Ja sitten se on ohi. Niin nopeasti, etten edes ehdi tajuta. En muista mitään suorituksestani, mutta kuulen sen menneen hyvin. Kaikki adrenaliini purkautuu kehostani ja vain esiinnyn. Nautin, enkä ajattele muuta. Kaikki ovat tyytyväisiä suoritukseen, jonka olemme juuri tehneet. Ammattivalokuvaaja tulee ottamaan meistä kuvia, minkä jälkeen lähdemme kotiin valmistautumaan iltaa varten. Tästä kisapäivästä erityisen tekee myös se, että suorituksemme videoitiin tuomareille ja saamme tulokset vasta seuraavana päivänä. Jäämme koko joukkueen kanssa jännittämään huomista. Päivä päättyy ja ilta alkaa hämärtymään. Kokoonnumme kaikki valmentajani luo juhlimaan mennyttä kautta.                                 

Vuoteen on mahtunut paljon mahtavia kokemuksia, treenejä, leirejä ja uusia ihmisiä. Aloitin cheertanssin vuonna 2020 elokuussa. Olen tanssinut eri tanssilajeja aktiivisesti, mutta korona vaikeutti osaltaan tanssitunneilla käymistä ja tanssi jäi pitkän seitsemän vuoden jälkeen useiksi kuukausiksi tauolle. Alkoi tuntumaan, että tarvitsi jotain uutta. Joukkuelajin, jossa voi tanssia. Sitä kun olin aina tehnyt, se tuntui oikealta ja siltä omalta jutulta. Aloin katsomaan eri cheer-joukkueita ja päädyin laittamaan viestiä nykyiseen joukkueeseeni. En olettanut edes pääseväni joukkueeseen. Avoimien treenien kautta sain kuitenkin viestin, että minut on valittu osaksi joukkuetta. Olin enemmän kuin innoissani.

 Vuoden aikana olen kehittynyt todella paljon uudessa lajissa, josta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta. Olen päässyt SM-joukkueeseen sekä junnujen MM-joukkueeseen. Tavoitteet ovat korkealla ja suuntana on mennä kohti syksyn EM-karsintoja sekä joulukuun MM-karsintoja. Joukkueeni on kannustava ja täynnä todella lahjakkaita nuoria, joiden kanssa on aina ilo treenata. Odotan tulevilta vuosilta oman kehitystason kasvamista sekä mahtavia kokemuksia. Tätä minä rakastan. Tanssia.

                                                                                            Katarina Kirvesmäki