Herään aikaisin aamulla kukonlaulun aikaan. On
12. kesäkuuta, vuosi 2021. Päivä poikkeaa muista paljon, sillä on kauan odotettu
kisapäivä. Tänä vuonna se on myös erityinen, koska kisat järjestetään muista
vuosista poiketen etänä. En ehdi tajuta, että tämä päivä on tässä ja nyt.
Päivä, jonka eteen olen tehnyt koko vuoden täysillä töitä. Nousen sängystä,
väsyneenä ja jännittyneenä, mutta innoissani. Aamu on kiireinen. Syön
aamupalan, puen nopeasti treenivaatteet päälleni ja lähden kohti valmentajani
kotia, jossa olemme sopineet tapaavamme.
Tervehdin joukkuettani nähdessäni heidät.
Kaikki ovat innoissaan. Valmistaudumme päivään yhdessä, meikkaamme kisameikin,
syömme ja lähdemme kohti kisapaikkaa. Katson ikkunasta ulos ja näen meidän
saapuvan perille. Olen rauhallinen, ehkä vielä vähän väsynyt. Nousemme ulos
linja-autosta ja alamme heti valmistautumaan suoritukseen lämmittelemällä sekä
pukemalla kisapuvut päällemme. Adrenaliini alkaa virrata kehossani. Haluan vain
päästä lavalle esittämään kovan työn, mitä olemme tehneet. Vihdoin koittaa
aika. Tilanne on jännittävä, vaikka edessä ei ole tänä vuonna yleisöä. On vain
minä, joukkueeni sekä valmentajat. Ja sitten se on ohi. Niin nopeasti, etten
edes ehdi tajuta. En muista mitään suorituksestani, mutta kuulen sen menneen
hyvin. Kaikki adrenaliini purkautuu kehostani ja vain esiinnyn. Nautin, enkä
ajattele muuta. Kaikki ovat tyytyväisiä suoritukseen, jonka olemme juuri
tehneet. Ammattivalokuvaaja tulee ottamaan meistä kuvia, minkä jälkeen lähdemme
kotiin valmistautumaan iltaa varten. Tästä kisapäivästä erityisen tekee myös
se, että suorituksemme videoitiin tuomareille ja saamme tulokset vasta
seuraavana päivänä. Jäämme koko joukkueen kanssa jännittämään huomista. Päivä
päättyy ja ilta alkaa hämärtymään. Kokoonnumme kaikki valmentajani luo
juhlimaan mennyttä kautta.
Vuoteen on mahtunut paljon mahtavia
kokemuksia, treenejä, leirejä ja uusia ihmisiä. Aloitin cheertanssin vuonna
2020 elokuussa. Olen tanssinut eri tanssilajeja aktiivisesti, mutta korona
vaikeutti osaltaan tanssitunneilla käymistä ja tanssi jäi pitkän seitsemän
vuoden jälkeen useiksi kuukausiksi tauolle. Alkoi tuntumaan, että tarvitsi
jotain uutta. Joukkuelajin, jossa voi tanssia. Sitä kun olin aina tehnyt, se
tuntui oikealta ja siltä omalta jutulta. Aloin katsomaan eri cheer-joukkueita
ja päädyin laittamaan viestiä nykyiseen joukkueeseeni. En olettanut edes
pääseväni joukkueeseen. Avoimien treenien kautta sain kuitenkin viestin, että
minut on valittu osaksi joukkuetta. Olin enemmän kuin innoissani.
Vuoden aikana olen kehittynyt todella paljon
uudessa lajissa, josta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta. Olen päässyt
SM-joukkueeseen sekä junnujen MM-joukkueeseen. Tavoitteet ovat korkealla ja
suuntana on mennä kohti syksyn EM-karsintoja sekä joulukuun MM-karsintoja.
Joukkueeni on kannustava ja täynnä todella lahjakkaita nuoria, joiden kanssa on
aina ilo treenata. Odotan tulevilta vuosilta oman kehitystason kasvamista sekä
mahtavia kokemuksia. Tätä minä rakastan. Tanssia.
Katarina Kirvesmäki
Kommentit
Lähetä kommentti