Siirry pääsisältöön

Kohti unelmia

 


Herään aikaisin aamulla kukonlaulun aikaan. On 12. kesäkuuta, vuosi 2021. Päivä poikkeaa muista paljon, sillä on kauan odotettu kisapäivä. Tänä vuonna se on myös erityinen, koska kisat järjestetään muista vuosista poiketen etänä. En ehdi tajuta, että tämä päivä on tässä ja nyt. Päivä, jonka eteen olen tehnyt koko vuoden täysillä töitä. Nousen sängystä, väsyneenä ja jännittyneenä, mutta innoissani. Aamu on kiireinen. Syön aamupalan, puen nopeasti treenivaatteet päälleni ja lähden kohti valmentajani kotia, jossa olemme sopineet tapaavamme.

 Tervehdin joukkuettani nähdessäni heidät. Kaikki ovat innoissaan. Valmistaudumme päivään yhdessä, meikkaamme kisameikin, syömme ja lähdemme kohti kisapaikkaa. Katson ikkunasta ulos ja näen meidän saapuvan perille. Olen rauhallinen, ehkä vielä vähän väsynyt. Nousemme ulos linja-autosta ja alamme heti valmistautumaan suoritukseen lämmittelemällä sekä pukemalla kisapuvut päällemme. Adrenaliini alkaa virrata kehossani. Haluan vain päästä lavalle esittämään kovan työn, mitä olemme tehneet. Vihdoin koittaa aika. Tilanne on jännittävä, vaikka edessä ei ole tänä vuonna yleisöä. On vain minä, joukkueeni sekä valmentajat. Ja sitten se on ohi. Niin nopeasti, etten edes ehdi tajuta. En muista mitään suorituksestani, mutta kuulen sen menneen hyvin. Kaikki adrenaliini purkautuu kehostani ja vain esiinnyn. Nautin, enkä ajattele muuta. Kaikki ovat tyytyväisiä suoritukseen, jonka olemme juuri tehneet. Ammattivalokuvaaja tulee ottamaan meistä kuvia, minkä jälkeen lähdemme kotiin valmistautumaan iltaa varten. Tästä kisapäivästä erityisen tekee myös se, että suorituksemme videoitiin tuomareille ja saamme tulokset vasta seuraavana päivänä. Jäämme koko joukkueen kanssa jännittämään huomista. Päivä päättyy ja ilta alkaa hämärtymään. Kokoonnumme kaikki valmentajani luo juhlimaan mennyttä kautta.                                 

Vuoteen on mahtunut paljon mahtavia kokemuksia, treenejä, leirejä ja uusia ihmisiä. Aloitin cheertanssin vuonna 2020 elokuussa. Olen tanssinut eri tanssilajeja aktiivisesti, mutta korona vaikeutti osaltaan tanssitunneilla käymistä ja tanssi jäi pitkän seitsemän vuoden jälkeen useiksi kuukausiksi tauolle. Alkoi tuntumaan, että tarvitsi jotain uutta. Joukkuelajin, jossa voi tanssia. Sitä kun olin aina tehnyt, se tuntui oikealta ja siltä omalta jutulta. Aloin katsomaan eri cheer-joukkueita ja päädyin laittamaan viestiä nykyiseen joukkueeseeni. En olettanut edes pääseväni joukkueeseen. Avoimien treenien kautta sain kuitenkin viestin, että minut on valittu osaksi joukkuetta. Olin enemmän kuin innoissani.

 Vuoden aikana olen kehittynyt todella paljon uudessa lajissa, josta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta. Olen päässyt SM-joukkueeseen sekä junnujen MM-joukkueeseen. Tavoitteet ovat korkealla ja suuntana on mennä kohti syksyn EM-karsintoja sekä joulukuun MM-karsintoja. Joukkueeni on kannustava ja täynnä todella lahjakkaita nuoria, joiden kanssa on aina ilo treenata. Odotan tulevilta vuosilta oman kehitystason kasvamista sekä mahtavia kokemuksia. Tätä minä rakastan. Tanssia.

                                                                                            Katarina Kirvesmäki

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Litteä maa - mitä Flat Earth Societyn päässä oikeasti pyörii?

  Ihmisten keskuudessa on pyörinyt iät ja ajat liuta erilaisia spekulaatioita maailmasta jossa elämme, mutta yksi niistä on noussut selvästi yli muiden: litteä maa .   Litteä maa on näkemys, jonka mukaan asuttamamme maa ei olekaan pallon muotoinen, vaan sen sijasta koostuukin kupolimaisesta taivaankannesta litteine olomuotoineen. Kyseistä näkemystä on pidetty luonnollisena mahdollisuutena monissa historiallisissa kulttuureissa peräti klassiseen kauteen saakka.   Kun tähtitiede kehittyi, kyseisestä väitteestä pyrittiin pääsemään eroon. Pythagoras oli ensimmäinen ihminen, joka aloitti tähtitieteellisen kehityksen ja sitä mukaa alkoi uskomaan litteään maahan. Silti monet filosofit uskoivat vielä tuohon aikaan maan olevan litteä, sillä todenperäisiä tutkimuksia siitä ei ollut.   Flat Earth Society , suomeksi Litteän Maan seura, on vuonna 1956 perustettu kansainvälinen seura, jonka tavoitteena on edistää näkemystä siitä, että maa on litteä. He uskovat tähän p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vaihto-opiskelijamme Isabelle

  My name is Isabelle, I am 17, and I am an exchange student here in Finland for the 2023-2024 school year. I am from the United States, and from the state of Colorado, right in the middle. I like to draw and paint, write, collect things like bones, stuffed animals, and angel figurines. I also love music! I am a big fan of metal, punk, and goth music and subcultures.                    Here, I am a long ways from home, so I have noticed many similarities and differences in the two weeks (so far) of my exchange. But first, let me tell you about where I’m from! I live in Parker, CO which is about an hour south of denver. I live on the prairie, and have a perfect view of the mountains from my house. At my house, we have a horse pasture and backyard where we keep horses and chickens respectively! We also have two dogs. Parker is considered a medium-size town with 60,000 people living there, but ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Varjot aina palaavat paratiisiin

  Erich Maria Remarquen romaani “Varjoja paratiisissa” (1971) on näyttävä esimerkki siitä, että historia aina toistaa itseään.     Muutama kuukausi sitten aloin lukea lempikirjailijani Erich Maria Remarquen teosta "Varjoja paratiisissa". Kirjan aiheena on vuonna 1940 natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin paennut saksalainen. Kirjan nimi symboloi tätä: päähenkilö kokee olevansa varjo omasta itsestään, paikassa, jossa hän menetti kaiken, mitä hänellä oli, ja se paikka on paratiisi, eli metaforinen New York.   Remarque ilmaisee kirjan kautta omia tunteitaan muuttaessaan Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Päähenkilön kautta hän nostaa esiin tunteita ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja melkein jokaiselle omasta kotimaastaan lähteneelle. Tilanteen tragedia on kuitenkin siinä, että maasta lähteneet eivät voi enää palata kotiinsa, sillä sitä kotia ei enää ole, ainakaan sellaisena kuin se ennen oli. Kyseisessä romaanissa sitä muuttunutta kotia kuvaa Saksa, joka muuttu...
Lähetä kommentti
Lue lisää